 | Suolisto-karabah |
Onnistuin viime yönä saamaan äkäisen vatsataudin. Vähän ennen kesäloma-aikaa tautia liikkui työmaalla, mutta ei tietääkseni enää nyt. Kuume nousi aamuyöllä ja laski aamupäivän mittaan. Äitiä piti pyytää apuun lääkekuskiksi.
Päivä on mennyt tyhjäntoimituksessa. Lähinnä Youtuben parissa vanhoja TV-sketsejä katsellen. Pulttiboisin aikaiset vaikuttavat monesti hauskoilta. Vaikkapa Leo ja Marko ja jo tuolloin ajankohtainen feministiteologian näkökulma:
Kummelin aikaan olin jo televisioton, joten ohjelma jäi vieraammaksi. Matti Näsä on tietysti hyvä, mutta samalla kertaa ainakin tällä seudulla ja omissa elinpiireissäni mitä arkipäiväisin hahmo. Maalaisparodiana Einari Keskipörhölä kolahtaa Martti Mielikäistä paremmin (vaikka taitaakin olla Peteliuksen ja kumppaneiden myöhäisaikojen tuotantoa ja siten alkupään Kummeleita nuorempi).
3 kommenttia:
Tulipa tuosta kun löysit salablogini mieleen, että siinä merkintöjen aiheet ovat hieman rajattuja. Toisaalla kirjoitan muustakin.
Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun mainostan jotain, mutta kun et tuota Facebookiakaan käytä :P Olo on silti likainen.
Moro! Kiitokset linkistä. Sainpa uutta asiallista seurattavaa. Luvalla sanoen tuo uudempi tuttavuus on - miten sen nyt sanoisi - erilainen kuin aikaisempi tuotteistus.
Valmisteletko jotakin virtuaalidraamateosta? Sellaista juttua, joissa sankari loppukahakan jälkeen riisuu kypäränsä ja kaikki eloonjääneet, niin ystävät kuin viholliset, suu ammollaan katsovat: hän?
(Sorry, oli ihan pakko ;-) Mutta täältä juttu tuskin paljastuu. Tätä blogia lukee enää harva, joten uskallan kommenttini kirjoittaa.)
Facebookiin tosiaan en ole tutustunut. Mutta en lisää huumeita kaipaakaan. Viime keväänä istuessani yhdellä tiiviillä (ja hiton kalliilla) ATK-kurssilla en voinut olla huomaamatta, miten edessä istuva käytti lähes kaiken aikansa Facebook-sivunsa tarkastamiseen uudelleen ja taas uudelleen.
Ajatus virtuaalidraaman huippukliimaksista tietenkin miellyttää dramatiikannälkäistä puoltani, mutta ehkä suurin on syy on kuitenkin se, että omalla nimellä on mukavampi kirjoittaa asiallisista aiheista, ja sitten nimimerkille voi jättää kuolat poskella kirjoitetut vetistelyt :D
Omalla kohdallani olen Facebookista huomannut, että alun addiktion jälkeen suhtautumiseni siihen on huomattavasti normalisoitunut, eikä sitä viitsi tarkistaa kuin muutaman kerran päivässä (paitsi pelatakseen pari erää tiettyjä sanapelejä). En sitten tiedä, onko tilanne oleellisesti eri niillä, joilla ystäviä ja "ystäviä" on satoja kappaleita. En ehkä tästä huolimatta suosittele.
Lähetä kommentti