 | Pyhäpäivän pikkuhommia |
Lehteä postilaatikolta ja salaatinlehtiä aamiaispöytään noutaessani tihkutti. Aamiaisen jälkeen satoi reilusti, ja vietin aamupäivää päivittelemällä muutaman yleishyödyllisen yhdistyksen verkkosivuja.
Sitten miesten töihin eli vetämään lakanoita, silittämään tyynyliinoja ja etsimään autotallista vetoniittejä ja pihtejä. Viimeksi mainittuja tarvittiin, kun onnistuin eilisissä talkoissa rikkomaan moottoriresiinan konepeiton kiinnikkeen, eikä veturitallilta moista työkalua löytynyt.
Veturitallilla oli hiljaisen puoleinen sunnuntai. Ilkan kanssa kustomoimme museoesinettä tekemällä koriin kaksi uutta reikää ja niittasimme kiinnikkeen paikalleen. Menneet sukupolvet ovat rei'istä päätellen joutuneet useamman kerran tekemään samaa.
Ehkä osa hardcore-rautatiehistorianharrastuksen viehätyksestä perustuu siihen, että kaikenlaista '"tuunaamista" voi tehdä melko väljien toleranssien mukaan. Esimerkiksi museoautoharrastuksessa entisöintikohteen "appelsiinipinta" on kauhistus, kun veturimaalarille se on jopa tavoite.
2 kommenttia:
Lentokonepuolella entisöinnissä oli vallalla kauhea ylipuunaaminen tässä menneinä vuosina. Kaikenmaailman kulumajäljet peitettiin ja päälle vedettiin uusi (usein vielä vääräntyyppinen) maali jolloin tuloksena oli korea, jättikokoinen pienoismalli.
Mikä olisikaan ollut hienompaa kuin kuin kyljissä olevat, hätäisesti peitetetyt hakaristit ja sodan rupisten pikakorjausten jäljet. Onneksi tärväämiseltä on jo hiljakseen päästy, vieläkin tosin "kansanmiehillä" on tarve tehdä hienoa milloin mistäkin kuluneesta esineestä.
Täytyyhän sen kiiltää, kun se on nopea :-)
Olisikohan ilmailupuolella samankaltaista henkeä vieläkin? Muistelen, että jatkosodan aikana järveen pudonneen BW-372:n taannoinen näytteilleasettaminen Tikkakoskelle "luonnontilassaan" nosti jonkinlaisen kalabaliikin asianharrastajien keskuudessa.
Lähetä kommentti