On kunnia ja miehuullisuus suorittaa velvollisuus

Kattila lämpimänä hinattavan Tk3-veturin lämmittäjän puoleisen kiertokangen isonpään laakeri oli alkanut osoittaa huolestuttavia lämpenemisen merkkejä Havisevalle, Kangasalan pohjoispuolelle, saavuttaessa. Matkanopeus hidastui 30 kilometriin tunnissa. Tampereen varikolla koneistivat laakerin uudelleen lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi. Nopea tiedustelupartio kävi nappaamassa kuvat "Hurusta" hiekkasiilojen alla.

Aikataulun mukainen vesitystauko Toijalassa oli lauantai-iltana klo 21.09-21.30. Toteutunut hieman ennen pyhäaamukolmea. Odottelijoiden keskuudessa miehistöhuoneessa kahvia kului ja herja lensi. Matkapuhelimilla pidettiin yhteyttä tulossa olevaan ja pysyttiin ajan tasalla. Jos oikein muistan, matkapuhelimen esi-isää suoraan alenevassa polvessa eli linjaradiota käytettiin vielä viime vuosikymmenen alkupuolella näissä tarkoituksissa. Syystä tai toisesta silloin radiotien kautta välitettyjen viestien sisältö oli jossakin määrin vähävivahteisempaa kuin viimeöinen Alanko & Peranto -radiohupailu.

H -30 vedettiin letkut suoriksi palokaivolta raiteelle 8 ja tehtiin PMR-radiopuhelimien yhteyskokeilut. Kotikutoinen seis-opaste - käsivalaisin päällystettynä punaisella muovikelmulla – pysäytti roikkaa vetäneen "Hurun" sopivammalle kohdalle kuin varsinainen raideopastin.



Vesitys hoitui rutiinilla. Muuten, kummia kavereita nuo haapamäkeläiset: toinen yhdistys yrittää parhaansa mukaan joka kerran vesittää heidän kalustonsiirtojaan etelän suuntaan, mutta siitä vain innostuvat ja pyytävät lisää.

Sain talteen klassisen Hr12:n käyntiäänen, mutta pettymyksekseni en ratamoottorien tuulettimien sävyttämää dramaattista sopraanoa.

Varasuunnitelma oli jättää Tk3 seisomaan Toijalaan, mikäli koneistettu laakeri olisi edelleen käynyt kuumana. Siihen ei ollut tarvetta. Hyvä niin, vaikka varauduttu oli. Oli vesitysvarustus ja pieni halkovarasto. Lisäksi suunnitelma, että tunnollisesti pitäisimme pannun lämpimänä ja neljännestunnin välein antaisimme viheltimillä pikkukaupungille aikamerkin samaan tapaan kuin Turussa tekevät tuomiokirkon kellot.

Kiitos kaikille mukana olleille. Helppoahan meillä täkäläisillä, pian petiin päässeillä. Kovat miehet ajoivat vielä pitkän matkan kotiin. Samaten kiitokset Manulle ja Maanrakennus Salmiselle raskaiden esineiden nostoista illan aikana.

Tänä vuonna puolisoni ja minun virallistetun yhteiselon vuosipäivä sattui jälleen lauantaille. Hääpäivän iltaa oli sangen soveliasta viettää niissä merkeissä, missä aikoinaan toisemme opimme varsinaisesti tuntemaan. Ratapihat ja veturitallit ajattomina elämänvirran merkkeinä ovat hyviä treffipaikkoja kestävää suhdetta ajatellen.