Suurten tasankojen tuolle puolen

Työmatka Paimion AKK:een käsittää pyöräilyn rautatieasemalle, junamatkan Turkuun, ripeän kävelyn rautatieasemalta linja-autoasemalle, linja-automatkan Vainion liikenteen kyydissä Hajalan tienhaaraan ja kilometrin-parin kävelyn perille. Hyvä paketti maakuntamatkailua.

Junamatka sujui mennen tullen mukavasti Esslingen-vaunussa. Veturikin oli perinteisempää mallia ja molempiin suuntiin sama: Sr1 nro 3007. Jokin aika sitten veturitallin talkoissa kuulin, että ne jäisivät Turku-linjalta pois lähitulevaisuudessa. Sääli, samaten kuin se, että äskettäisen lehtitiedon mukaan kotikylän rautatieaseman lippukassa uhataan lakkauttaa marraskuun alussa. Lakkautuksen piti tapahtua jo viime vuodenvaihteessa, mutta silloin annettiin lisäaikaa.

Polkupyötä-juna-bussi-kävelymatka on kelloa katsoen tehottomampi työmatka kuin henkilöautolla ajettava, mutta vastineeksi junamatkan voi käyttää hyödyksi tietokoneen ja/tai puhelimen kera. Microsoftin OWA-systeemi on muuten aika tehokas apuväline etätyöntekijälle. Mutta en malta olla ihmettelemättä Dna-mokkulan onnetonta toiminta-aluetta ratojen varsilla. Sen sijaan Soneran pakettidatansiirto toimii hyvin (en tarkoita mainostaa, mutta yhteydet hoituivat Soneran GPRS:llä ja jopa EDGEllä Virostakin, missä Dna oli mykkä).

Paimion AKK on hieno oppilaitos, johtavia sähkötekniikan alan ammatillisia oppilaitoksia maassamme. Mutta tietokoneasennuksen tutkintotoimikunnan kokouspaikaksi on vähintään epäilyttävä sellainen seutu, jossa joka toisessa tienviitassa lukee Vista.