Yövuoron jälkeinen päivä

Väkeä oli kokoontunut vähitellen tallille kesän ensi ukkosen tahdissa. Kuten yleensä, se ei nytkään tullut järvien yli eikä noussut päälle, mutta sen verran maa sai kaipaamaansa kostuketta, että halkokasa oli pressutettava. Paloletkut valmiiksi ja sitten olikin valmista. Montaa sanaa ei tarvinnut vaihtaa, kun kaikki tiesivät mitä tehdä.

Haapamäkeläisten 250-metrinen roikka tuli aikataulussaan puoli kahden jälkeen. Dv16 veti ja Tk3 puhisi peesissä lämpimänä. Halkoja kantaessa ajattelin, että tällaisina hetkinä rautatieharrastustoimintamme on eräänlaista taijia. Se on tyhjän ja täyden vuorottelua, jossa äärimmäisestä tyhjäntoimittamisesta siirrytään hallitusti äärimmäiseen työntäyteisyyteen ja taas takaisin. Tk3:n tenderi täyttyi vedestä ja koivuhaloista vajaassa puolessa tunnissa. Miehistöhuoneessa kahvit niille roikan mukana tulleille, joille maittoi. Juna jatkoi kohti kotivarikkoaan aamun alkaessa valjeta vähän ennen kolmea.

Suurimmalla osalla talkoolaisista oli edessä työpäivä. Rankinta pitkämatkalaisilla.

Löysäilin oman aamuni ja palautin letkut paloasemalle. Ei kuulemma saa enää kuivata siellä, kun laitteet eivät täyttäneet työturvallisuusnormeja.

Kolea ja harmaa työpäivä meni Tampereella. Sää kuin kesän ja syksyn rajapinnassa, koulujen alkamisen aikoihin. Sr1-vetureita oli yllättävän monen junan nokalla ja kaikki tavanomaista likaisempia. Lieneekö veturikiertoon liittyvä asia?