Kohtaamisia kadulla

Isommissa kaupungeissa toimivat värvääjät ja muut yleisen hyvän asiamiehet ja -naiset eivät yleensä ole valinneet minua kohteekseen. Tänään oli poikkeus. Tampereen Hämeenkadulla peräti kaksi tuli puheille. Ehkä se johtui siitä, että tavanomaisen reisitaskuhousu- ja musta takki -lookkini sijasta näytin prässihousuissa ja eri takissa vähemmän sikaniskalta.

Unicefin edustajalle sanoin olevani tavallaan jo mukana. Hän oli aito bisnesmies ja ehdotti kursailematta, että ryhtyisin antamaan heille enemmän ja säännöllisemmin rahaa. Toinen pyysi Greenpeaceen. Hänestä pääsin eroon kertomalla olevani jo kilpailevan jengin jäsen.