Suhoit lakeuksien yllä

Juhannus tuli vietettyä Pohjanmaalla perinteikkäässä ilmailuhenkisessä tapahtumassa. Menomatkalla Maila-Jussien kaupunki oli hiljentynyt jussinviettoon. Linja-autoa odotellessa alkoi näyttää siltä, että repunsisällöt oli syytä vetää päälle. Perilläkin satoi, mutta yhä vähemmän. Illan lentonäytökset nautittiin vallin päällä hyvässä säässä.

Jos rautatieharrastajilla näkee usein raskasta kamerakalustoa, näyttävät ilmailuharrastajat suosivan vielä muutamaa kertaluokkaa järeämpiä putkia. Ovathan kohteet kauempana.

Vierailevat tähdet olivat punatähtiä. Venäjän ritarit vierailivat ensi kertaa Suomessa ja näyttivät, mihin kaikkeen Su-27-torjuntahävittäjä taipuu. Kotimainen tähtiryhmä oli toisentyyppisellä kalustolla - Hawk-harjoituskoneilla - lentänyt Midnight Hawks.

Neuvostoliittolaisperäinen Suhoi Su-27 on hurjan näköinen lentokone. Hitaasti lentäessään - hidaslentonopeus on hornetmaisesti hieman alle 200 km/h - näyttää kuin koneen perä roikkuisi alhaalla. Näky ei suoraan sanoen ole kaunis.



NATO-nimistö tuntee Su-27:n nimellä "Flanker" (englanninkieleen perustuen NATO-nimien oletetut vihollishavainnot ovat F-alkuisia ollessaan hävittäjiä tai rynnäkkökoneita, B-alkuisia ollessaan pommikoneita, H-alkuisia ollessaan helikoptereita, SS-alkuisia ollessaan maasta-maahan-ohjuksia, AA-alkuisia ollessaan ilmasta-ilmaan-ohjuksia, SA-alkuisia ollessaan ilmatorjuntaohjuksia jne.).

Su-27 on 1980-luvun tuote. Se rakennettiin vastineeksi Yhdysvaltain F-14 "Tomcat" ja F-15 "Eagle" -hävittäjäkoneille. Kone on tarkoitettu ilmaherruuden hankkimiseen ja ilmarynnäköintiin. Sotilasilmailun näkökulmasta Su-27 oli eräänlainen rajapinta, joka johti vastapuolen omassa lajissaan äärimmäisen tehokkaista F-15:n tai F-16:n kaltaisista konstruktioista paperilla vaatimattomammilta vaikuttaviin mutta käytännöllisempiin F/A-18 "Hornetin" tyyppisiin ratkaisuihin. Su-27 kantaa asekuormaa vähemmän ja matalammalla kuin F-15, mutta on noissa luvuissa kuitenkin F-16:tta etevämpi. Samalla - vastineeksi F-16:lle - se on lento-ominaisuuksiltaan tarkoituksellisen epästabiilina äärimmäisen ketterä ja tiettävästi ainoa sotilassuihkukone, jolla voidaan suorittaa tutkaa hämäävä, hetkessä pystysuoraan nouseva kobra-liike, jossa koneen lentonopeus hetkeksi pysähtyy.

Venäläiselle taitolentoryhmälle ominaista oli taidokas ja koneiden kokoon nähden uskomattoman tiivis muodostelmalento, mikseivät myös näyttävät yksilösuoritukset, joissa "kobra-ominaisuuksia" maallikon näkemän mukaan hyödynnettiin. Venäläiset lensivät koneparilla muutaman näyttävän kohtaamisenkin.



Silti näytti, että juuri parityöskentely oli suomalaisten omaa aluetta. Su-27-parin toinen lensi suoraan ja toinen sen rinnalla ylösalaisin. Se toki oli näyttävää, mutta vielä pidemmälle mentiin, kun Hawk-parista toinen kieputti konettaan suoraan lentävän ympäri.



Uhkeimmasta äänimaailmasta vastasivat isäntämaan ilmavoimien F/A-18:t.

Omaan silmään klassinen kaunotar oli - tietenkin matkatoverin lisäksi - Fouga Magister FN-51.



Hurjimmat taitolentoesitykset tehtiin tietenkin pienillä potkurikoneilla. S. Saarion kuuluisaa punavalkoista Pitts Special -kaksitasoa ohjasti Nikkanen-niminen taituri, ja näyttävää oli klassikon meno. Jos mahdollista - jälleen maallikon näkökulmasta - vielä hurjemman vaikutelman teki joensuulaislentäjä CAP-231-koneellaan, jonka liikkeet joka suuntaan olivat terävät ja täsmälliset kuin ilmaa olisi leikattu paperiveitsellä.

Rajavartiolaitoksen koneet antoivat kyvyistään vakuuttavan näytön. Dornier-tutkakone lensi majesteetillisesti tarkkaillen, ja Agusta-Bell 416:lla onnistui miehen laskeminen liikkuvan auton perävaunuunja nosto sieltä.



Kolhoosien kaalinkuljetuskärry Antonov An-2 uhkasi aerodynamiikan lakeja ties miten monetta vuosikymmentä vieden tällä kertaa ilmaan virolaisia laskuvarjojääkäreitä.





Paluumatka Haapamäen kautta. Alkumatkasta ukkonen ei menoa haitannut, mutta Oriveden jälkeen JKV oli taas kerran pois pelistä. Köröteltiin hitaasti Tampereelle saakka.