Viisi vuotta jaarittelua

Tänään on kulunut tasan puoli vuosikymmentä siitä, kun tämä blogi tuli Internetin täytteeksi. Minulla ei ollut mitään tavoitteita kirjoittamisen suhteen ja hyvä niin. Samanlaisena sekalaisten aihepiirien tajunnanvirtana tämä on pysynyt.

Blogistan sen sijaan on muuttunut. Erilaisten listojen kärkipäässä oli aloittaessani aivan erilaisia blogeja kuin nyt. Jotkut olivat news-keskustelujen jatkoja, jotkut taas tuolloin puhdasoppisimpana tyylisuunnan edustajana pidettyjä linkkiblogeja ja jotkut tunnustautuivat aivan rehellisesti verkkopäiväkirjoiksi.

Blogien julkaisemisessa ei viisi vuotta sitten tarvittu enää minkäänlaista teknillistä osaamista. Arkistot syntyivät automaattisesti ja linkit tai tekstin perustehosteet onnistuivat ilman HTML-koodia. Tosin kommenttipalstojen ylläpito ennen Bloggerin suurta uudistusta oli vain aniharvojen taito. Tuolloin niinsanottu interblogismi vaati viittaamaan omassa tekstissä toisiin kirjoittajiin. Se oli kuitenkin monografioiden välistä keskustelua. Varsinainen yhteisöllisyys, siellä minne sitä on syntynyt, on tullut jokamiehen ja -naisen kommenttipalstojen myötä.

Tänä päivänä blogeja pidetään jo niin merkittävänä mediana, että kirjoittajat halutaan rekisteröidä julkisen vallan valvontaan. Kommentit puolesta ja vastaan rekisteröintiesitystä ovat lähinnä ideologisia. Eivätköhän datavirrat olekin jo aikamoisessa valvonnassa, ja Ruotsissa niiden analysointi oikein lailla vahvistettiin. Itse en ymmärrä, miksi sanomaansa ei Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa voisi sanoa omalla nimellään ja naamallaan, mutta vastuuhenkilörekistereitä tai nykyistä virallisempia "apinalaatikoita" blogien sivupalkeissa en kaipaa. Liika byrokraattisuus tappaa harrastuneisuuteen pohjautuvan luovuuden ja viime kädessä sen, mikä on ehkä blogien tärkein demokratiakehitykseen liittyvä yhteiskunnallinen idea - vapauttaa joukkoviestinnän sisällöntuotanto jokaisen kansalaisen ulottuville.