Etelään menossa

Eilisiltana taisi olla vuoden viimeinen nurmikonleikkuu. Jos vanhat opit pitävät paikkansa, syksyn leikkuu olisi hyvä tehdä vasta, kun kasvu on varmasti loppunut eli juuristo saanut täytettyä talvivarastonsa. Lämpimillä ja kosteilla keleillä kasvua on vielä ollut havaittavissa, mutta lehtiä alkaa olla maassa niin paljon, että haravointi hankaloituu, jos nurmi ei ole lyhyt. Mielenkiintoista sekin, että pihakoivut ovat luovuttaneet lehtiään vaahteraa nopeammin.

Tien puolen rinnettä työnnellessä oli jo sen verran hämärää, että työvalo olisi kelvannut hyvin. Eikä lähestyvä sadekuuro maisemaa ainakaan kirkastanut. Ajoitus sinänsä oli hyvä. Sain terät puhdistettua ja ehdin juuri sisälle, kun vettä alkoi tulla rivakkaa tahtia.

Keskiviikkoaamun työmatkavälineenä on vaihteeksi juna. IC² nro 164 kuljettaa viettämään kurssipäivää Edupolin ammattikoululle Vantaalle. Ammatillisen koulutuksen strategiatyötä pitäisi opiskella. Sinänsä hyvä aihepiiri hyvään aikaan, kun sen kanssa joutuu työmaalla yhä tiheämmin kohtaamaan.

Mielenkiintoista olisi myös opiskella tätä. Paikka olisi hyvä. Yleensä museoalan koulutusta on ymmärtääkseni ollut tarjolla lähinnä Helsingissä ja Jyväskylässä. Mutta lienee turha edes yrittää hakea eri alan työläisenä noihin opintoihin, eikä taitaisi ajankäyttökään sitä sallia. Vaikka oma museotoimintani harrastepohjaista onkin, on toimintaympäristö muuttumassa yhä haastavammaksi jo museonhoidosta vastaavan hoitokunnan työsaran osalta. Jotakin oppia asiaan olisi hyvä hakea.

Riihimäellä näyttää seisovan raidestabilisaattori Ttk3. Numero 862 vai 863, sitä en nähnyt. Sen verran usein noita tuli kesällä kuvattua, että kameran kotiin unohtaminen ei käy harmittamaan. Oli pysähdyskin niin nopea ja ruuhkainen, että kuvaaminen tuskin olisi onnistunut.