ATK-asiaa

Viimeisen reilun kuukauden aikana olen jonkin verran vieraantunut ATK-asioista. Vieraantumisen havaitsee vaikkapa siitä, että alkaa kiinnittää huomiota epäoleellisuuksiin. Viime viikolla Helsingin työväentalolla pidetyssä seminaarissa huomiota herätti termi "Internet-nettilomake". Melkein kuin CD-levy. Vähän sitä ennen oli ammattiliiton lehdessä kerrottu, miten Windows Vista "vaatii toimiakseen yhden gigahertsin kellotaajuuden keskusmuistia". Ymmärtääkseni kakkos-DDR:stä on olemassa jo Hastingsin taistelun vuosilukua kantava kellotaajuus, mutta ei kai Vista sentään niin vaativa ole, kun kerran suostuu toimimaan kotitorpankin kirjastohuoneessa, kotoisen Mustankirjan faksimile-kopion varjossa yhtään vihjaamatta, että Bayeuxin ryijyä pitäisi olla.

Sen verran ATK-asioita on tullut harrastettua, että uskallan suositella kokeiltavaksi Recover4all-nimistä kokeilukäyttöön ilmaiseksi ladattavissa olevaa ohjelmaa vaikkapa vainaalta näyttävän USB-muistitikun tiedostojen pelastusyrityksiin Windows-työasemaympäristössä. Tämän kanssa on hyvä muistaa, ettäUSB:n standardoinnista huolimatta valmistajien toteuttamissa liitännöissä on eroja: jos yhdessä työasemassa ei toimi, kannattaa kokeilla toisella.

USB-liitännän riskeistä ainakin yksi liittyy kannettavien tietokoneiden WLAN-sovittimiin. Jos kannettavassa syystä tai toisesta ei ole käytettävissä integroitua WLAN-sovitinta, ei USB-liitäntäinenkään ole välttämättä paras ratkaisu. Sellainen on ulkomitoiltaan melko pitkä ja taipuessaan vaurioituu helposti. Tyhmyyttäni rikoin yhden sellaisen. Ulkoisesti näytti, että juotoskolvin ja tarkan käden yhdistelmällä sen olisi voinut yrittää korjata, mutta nykymuodin mukaisesti menin kauppaan ja ostin tilalle PCMCIA-liitäntäisen, vain pari senttiä koneen sivusta ulkonevan laitteen. Vanhaa perua olen pitänyt PCMCIA-kortteja virtasyöppöinä, mutta lähiaikoina nähdään, miten kova tämän itselleni oudonmerkkisen ruokahalu on.

Monikulttuuria

Työmaalla vietettiin muutaman EU:n rahakirstujen kustantaman projektin päättäjäisiä. Tilaisuuden musiikista vastasi maakunnan oma world music -kokoonpano, suomalais-senegalilainen Senfi. Kanteleen melodia ja rumpujen komppi sopivat hyvin yhteen. Vielä kun taustalle olisi saanut massiiviset synteettiset soundit, olisi oltu aika hienosti syvällä metsässä tai - kanteleen sävelin - peräti korvessa.

Juhlapuhuja, kognitiotieteilijä K. Hakkarainen oli cyborgien asialla. Hänen mukaansa koneet, erityisesti tieto-sellaiset, lisäävät ihmisen älyä. Tähän on historiallisesti katsoen helppoa yhtyä, jos äly nähdään ensisijaisesti informaation hallintaan liittyvinä kykyinä, ja miksi ei nähtäisi. Samaten koneet lisäävät yhteisöllisyyttä eli luovat vuorovaikutusmahdollisuuksia ja ohjaavat ihmisiä niiden pariin. Tätäkään vastaan en yritä väittää, kunhan muistetaan se mm. Tommin esillä pitämä ajatus, että yhteisöllisyyteen liittyy aina riippuvaisuus muista.

Teknologian ystävien näkökulmasta vanha "nature vs. nurture" -peli taitaa olla ainakin 0-6 "nurturen" hyväksi.