 | Valokuvatorstain kursiivinen melankolia |
Valokuvatorstai-blogin aihe oli tänään sen verran taiteellinen, että mietin pariin kertaan, kannattaako yrittää. Yritin kuitenkin.
Mitä kursiivinen melankolia yleensä tarkoittaa, tässä nimenomaan se kursiivinen? Tuota kirjasintyyliä tuskin ainakaan. Harrastuspohjalta - ammattilaiset korjatkoot - johtaisin etymologian latinan kielen neljännen deklinaation substantiiviin cursus, joka tarkoittaa mm. juoksua, metonyymina vaikkapa kulkua tai uraa. Datiivissa sana taipuu cursui, jolloin olemme tekemisissä yhden suomalaisuuden peruselementin, uralle menneen eli urautuneen melankolian, kanssa. Mistäpä muualta sitä hakemaan kuin koillisesta, samalta suunnalta kuin edellinen Valokuvatorstain merkintäni - ajankohtaisempi kaupunkibetonilähiöiden melankolia kun ei kulttuurihistoriallisesti katsoen liene vielä yhtä urautunutta.
4 kommenttia:
Varmaan melankolia iskee noin pitkän suoran päässä jalan kulkiessa.:)
Pitkä ja loputon tie. Ollapa synkempi mutta toisaalta miksi aina alleviivatkaan kaikkea.
Hilkka, varmasti iskee ja ainakin, jos kengät eivät istu hyvin jalkaan.
Kuvablogisti, korpisuora voisi näyttää erilaiselta vaikka näillä syyskuun lopun hämärillä. Puhumattakaan marraasta. Tässä vasta tiedetään, että aikanaan tulee räntäsade ja liiterin katto on korkealla tai että kirves riippuu sen seinällä.
what? :D
Lähetä kommentti