Parturointia ja Ba tuan ginia

Vapaat sunnuntait eivät tässä torpassa ole aivan itsestäänselvyys. Tänään sellaisesta päästiin nauttimaan. Aamupäivä laiskoteltiin. Iltapäivän aluksi pihalle parturiin. Lämpimään vuodenaikaan tykkään hoitaa pihalla pää- ja naamakarvojen koneellisen siistimisen. Peilin saa ripustettua liiterin seinään ja jatkojohtokela tarjoaa sähkön autotallista. Muutamat kylän parturiliikkeistä tarjoaisivat ilmaiseksi hiustyyliini sopivan ajon, mutta kun kone on akanaan tullut kotiin ostettua, miksi suotta käydä jonottamassa ja siten jonoa pitkittämässä.

Edellisestä tuli mieleeni taannoin pohdiskelemani asia, miksi tupakanpoltto on melko suosittua parturikampaajien keskuudessa. Vuosi tai pari sitten tulin jostakin syystä käyneeksi työmaallani parturissa. Opiskelijatyö ammattikoululla on laadukasta ja ilmaista. Mutta en voi sanoa, että voimakkaasti tupakantuoksuinen hengitys niinkin lähellä kasvoja kuin parturin työnkuvaan kuuluu, olisi ollut erityisen miellyttävä kokemus.

Tämänpäiväistä hiusten ajelijaa olisi mielellään vaikka suukottanut :-)

Käväistiin nostelemassa rautaa kuntosalilla. Kuuleman mukaan isoissa kaupungeissa kuntosalin käyttäjän pitää sitoutua kalliisiin jäsenyyksiin (toki kai niissäkin on urheiluseurojen omistamia tai muutoin vähemmän kaupallisia saleja), mutta pikkutaajamassa lysti on halpaa. Yritin tehdä kulmatangolla ranskalaista punnerrusta oikeaoppisesti, siihen tyyliin, mitä kesällä urheiluopistoviikolla opetettiin. Siinä ei meikäläisen sovi ladata tankoon kovinkaan paljon rautaa. Ylipäätään olisi kai hyvä treenata enemmän vapailla painoilla. Sen sanotaan kehittävän myös koordinaatiota enemmän kuin erilaisilla laitteilla puskemisen.

Koordinaatiota treenailtiin siten illalla työväenopiston salilla taijin merkeissä. Jukka veti tällä kertaa treenit. Taiji-harjoittelu perustuu vahvasti liikesarjaan, jota japanilaisperäisten kamppailulajien harrastaja kutsuisi kataksi. Kiinassa 1950-luvulla kansalliseksi liikuntamuodoksi kehitetty ns. 24 liikkeen sarja eli Beijing-muoto on pääasiallinen harjoittelumuoto. Tänään oheisohjelmana oli myös toinen liikesarja, kahdeksanosainen Ba tuan gin, jonka nimeä ei tiettävästi ole suomennettu. Kyseessä on qikong-nimellä tunnettujen harjoitusmenetelmien klassikko, vanhimpia ellei vanhin muistiin merkitty tuonkaltainen liikesarja, johon monen kamppailulajin historiaa koskevissa kirjoituksissa viitataan. Kyse ei ole varsinaisesti kamppailutekniikoista, vaan voimistelusta, jota tosin sotilaatkin ovat harjoittaneet. Erityisen vaikealta tuo ei tuntunut, kevyemmältä voimavaatimusten puolesta kuin kuntosalin painopakat, eivätkä liikkuvuushaasteetkaan olleet Beijing-muodon luokkaa. Ilmeisesti sitä pitäisi tehdä eri tavalla ja vaatia itseltään enemmän. Joka tapauksessa mielenkiintoista oli tuohon omakohtaisesti tutustua.

Torpan kauniimpi asukas katselee netistä piirrettyä, jossa uusi uljas Sm1 jättää kiihdyttäessään "Hurun" vetämän pikajunan kuin seisomaan. Muistan, miten monet pitivät sähköjunien kiihtyvyyttä hurjana 1970-luvun henkilöautokyytiinkin verrattuna, ja olihan se sitä. Toisessa pätkässä syntyy Hr12 nro 2217, 1980-90-lukujen taitteessa Toijalassa museoveturina seissyt yksilö, joka vuonna 1991 joutui romutukseen, kun VR oli epähuomiossa myynyt romuttajalle yhden veturin enemmän kuin heillä oli varattuna. Onni onnettomuudessa, koska hyvitykseksi museoon saatiin tilalle peruskunnoltaan parempi ja siten entisöintiaihioksi soveltuvampi sarjan viimeinen eli nro 2241.