My rifle, my pony and me

Aamupäiväksi ajeltiin Hattulaan ja kierrettiin Lehijärvi muutamaa minuuttia yli kahteen tuntiin. Valokuvatorstain haasteeseen olisi vähän rauhallisemmalla vauhdissa tullut golf-kenttä käyttäjineen. Lampaita ja paljon lihakarjaa matkan varrella. Pendolinokin, mutta päärataa aikataulunmukaisella nopeudella kulkiessaan ei tarkentunut hyvin.

Jokunen aika sitten kysyin jauhesammutinta alan liikkeestä. Hyvä tarjous, mutta ostamatta jäi. Tänään vielä parempi, alan liikkeen avajaisissa. Kuusi kiloa asiallisesti päivitettävissä olevaa kunniaa lähti kodin riskienhallinnaksi. Ei ihan nopeasti, kun yrittäjäksi ryhtynyt palomestari, veturitallin väelle tuttu takavuosien koulutuksista, on puheliasta sorttia.

Otsikon värssy on kuulunut radiossa edellisten päivien aikana useampaan kertaan. Harjalla ei komeile kukko, mutta antenni ottaa vastaan radiolähetyksiä, kuten 1950-60-luvun taitteesta saakka on tehnyt.

Kertovat, että viikonloppuna näköradiossa on tapahtunut jotain isoa. Viestintäkanavan sisältöä en ole seurannut lähes puoleentoista vuosikymmeneen yksittäistapauksia lukuunottamatta. Toivottavasti tämä muutos ei ole suurempi kuin siirtyminen mustavalkoisesta väritelevisioon (johon ei ketään taidettu varsinaisesti pakottaa).

Koodaamistavan muutoksilla haetaan tehokkuutta, mutta samalla niillä voitaneen hakea valtaa. Mikäs siinä, maailmanhistoriassa tehokkuus on sama kuin valta.