Kulttuuriharrasteita

Työviikon vaihde viikonlopuksi kului Keski-Suomessa. Jos minulta olisi kysytty, olisin keksinyt lisää ohjelmaa ja ainakin kaksi käynti kohdetta (teen usein kirjoitusvirheitä, mutta edellinen oli linkitysten vuoksi tarkoituksella väärin kirjoitettu).

Lauantainen veturitallin talkooväen saunailta vietettiin metsälammen rannalla. Erämaaeloa ja videotykitystä. Bongattiin seitsenjäseninen joutsenperhe.

Rautaisannos rillumareita DVD-olomuodossa kiitos Eskon kattavien kokoelmien. Sääli, että Lentävä kalakukko jämähti levyasemaan. Puoli vuosisataa ja reilut sitten siirrettiin ammattiteatteria valkokankaalle. Näyttelijät tekivät sitä, mistä heille maksettiin. Tosin kuin nykyelokuvissa he eivät yrittäneen projisoida omia (tai ohjaajan tai käsikirjoittajan) sisäisiä maailmoja eivätkä haastaneet katsojaa omaksumaan niitä.

Muhoksen Mimmiä katsellessa ei voinut olla hiipimättä mieleen ajatus, että olympiavuoden paikkeilla elokuvateatterin penkillä käväissyt kynämies on kaikesta huolimatta ollut vaikuttunut, vakavoitunut ja päättänyt kirjoittaa itsensä mukaan itseään miellyttävään osaan. Telineillä kiipeilevien ihmisten tekstiksi ladotut ideaalityypit eivät olennaisin osin kovinkaan paljon poikkea kuusi vuotta aiemmin ilmestyneistä valkokankaalla viihdyttäneistä. Onko Iijoki-sarja kulttuurillisesti rillumarein jatkumo - paikoin mustin koskettimin soitettuna? (Jos kysymys ylipäätään ketään kiinnostaa, niin kai siitäkin joku asiantuntija on jo tutkimuksen tehnyt.)