Julkista liikennettä, töitä ja ammatteja

Aamulinja-autoilla on viime päivinä ollut hankaluuksia näillä kulmilla. Maanantaina liikennöitsijä oli varannut reitille vain yhden auton. Yleensä alkusyksyn aamuina ajetaan kahdella, mutta syystä tai toisesta nyt oli jätetty toinen pois. Ammattikoululaisia ja muita matkustajia nousi aamubussiin kuitenkin raskaammanlaisen ylikuorman verran (lainsäädännön kannalta asia ei ole väärin: viime vuoden vappuna voimaan tullut laki 234/2006 tieliikennelain muuttamisesta sallii ylikuorman koululais- ja päivähoitokuljetuksissa ensi vuoden toukokuuhun saakka - mielenkiintoista nähdä, mitä liikennöitsijät sen jälkeen tekevät). Eilen oli palattu kahteen autoon. Toisesta kuitenkin paineilmajärjestelmä petti alkumatkasta, ja kaksi autollista, toinen ei onneksi täysi, matkustajia ahdettiin yhteen autoon. Tällaiset tapaukset yhdistettynä tiukkoihin aikatauluihin - viime vuonna avattu Lempäälän Ideapark-ostoskeskus poikkeamisvaatimuksineen ei ainakaan helpottanut Tampereen suunnan aikatauluja. En ihmettele, että linja-autonkuljettajien vaihtuvuus on ollut suurta. Varttuneemmasta päästä on jääty eläkkeelle, ja tilalle tulleet nuoremmat viihtyvät ammatissa vain siihen saakka, kunnes löytävät toisen työn. Viime aikoina on kuulemma ollut suuntausta kuskinpukilta niin teollisuuteen kuin maanrakennukseenkin.

Teollisuus, varsinkin metallisellainen, vetää nyt hyvin. Minulla on työn alla pari tarjousta alan koulutukseen - ei hassumpaa vaihtelua puuhailla välillä muunkin kuin tietotekniikkakoulutuksen parissa. Niin yritykset kuin työvoimahallintokin huutavat alalle koulutettua työvoimaa. Isoin ongelma on löytää kiinnostuneita ja soveltuvia koulutukseen.

Eri aloilla on erilaiset ongelmat. Joihinkin töihin ei löydy tekijöitä, toisiin taas hyviä osaajia on liikaa tarpeeseen nähden. Viime viikolla museohoitokunnan kokouksessa käsiteltiin muuatta (tosin melko pienellä epätodennäköisyydellä toteutettavaa) lähivuosien tapahtumaa ja siihen tarvittavaa projektityövoimaa. Epäilin, mahtaako tällaiseenkaan soveltuvia tekijöitä mistään löytyä, mutta viranhaltija kertoi, miten erääseen toiseen projektiin oli saapunut kymmeniä työhakemuksia koulutetuilta ja kokeneiltakin kulttuurintuottajilta.

Jos on aamulinja-autoja Hämeessä ajettu täysinä, ajetaan aamujunaakin Hämeestä pääkaupunkiin tehokkaasti täytettynä. Istumapaikan sentään onnistuin saamaan, vaikka lipun osto jäi lähtöaamuun. Päivän ohjelmassa koulutuksen ja taloudellisen niukkuuden problematiikkaa. Suunnitelmissa on yrittää pumpata vielä jotakin Suomen kohdalla tällä ohjelmakaudelta pikkuhiljaa ehtyvistä Euroopan Unionin rakennerahastoista ammatilliseen koulutukseen. (Viimeksimainittuun liittyen vinkki töitä vailla oleville kulttuurintuottajille ja vastaaville: rakennerahasto-osaaminen hakemus-, seuranta-, johtamis- ja raportointitaitoineen olisi kullanarvoista monessa varsinkin julkisen sektorin koordinoimassa kulttuurihankkeessa. Se voi olla tylsää työtä, mutta julkisen puolen perinteisissä organisaatioissa tuota osaamista ei läheskään aina ole, ja yhä tärkeämmäksi se käy rakennerahastovirtojen kaventuessa. Hankkeisiin, joissa esiintyy lyhenne ESR tai EAKR kannattaa käydä kiinni ja paneutua niihin muutenkin kuin varsinaisen sisällön osalta).

(Lisäys kotiinpäin vievässä paljon tyhjemmässä IC²:ssa:
Aika hyvin tuli päivän keskustelunaiheita ennakoitua aamutekstissä. Päädyin samaan työryhmään Aker Yardsin miehen ja satakuntalaisen metallialan opettajan kanssa. Puolileikilläni huokaisin akerilaiselle, miten he vievät rannikolle kaikki metallimiehet, eikä Hämeen pk-yrityksille jää ketään. Hän huokasi vastaan ja katseella, joka toi mieleeni takavuosien TV:n Derrick-komisarion, totesi miten he lähitulevaisuudessa tarvitsevat neljä tuhatta metallimiestä lisää. Puolet he kuulemma uskovat saavansa kotimaasta, ja toista puolta on lähdettävä hakemaan muualta. Tarkoitus on kuulemma järjestää omaa rekrytointitoimintaa kohdemaihin, jotta varmistetaan, että työn perässä tulijat eivät tulisi turhaan. Samankaltaista ratkaisua työvoimapulaansa tuskin voi käyttää metallialan pienyrittäjä.

Ja kun tuli EU:n rakennerahastoprojekteistakin kirjoiteltua, niin päädyin ehdotetuksi yhden alkavan suunnitteluryhmään. Muut valituiksi tulleet ehdottivat itseään. En kehdannut tehdä samaa, mutta en kieltäytyäkään, kun Valkeakoskelle edustusta ehdotettiin. Yrityspuolelta ainakin laivanrakennusta ja talotekniikkaa on mukana. Vaikka en olekaan kulttuurintuottaja kuin harrastemielessä (ja sitä kulttuuria tuotetaan yleensä työhaalarit päällä), en pane pahakseni tällaista projektikokemusta.

Koulutussektorilla projektien tuotokset tahtovat jopa huolestuttavan usein olla epämääräiseksi jääviä "hyviä käytäntöjä" ja "konkreettiset työkalut" epämääräisiä mallinnuksia. Joskus ongelmana on puutteellinen dokumentointi, mutta usein on myös niin, että "hyvät käytännöt" eivät läheskään aina ole yleistettävissä kelvollisiksi toimintatavoiksi niille, joiden kuvitellaan olevan hyödynsaajia. Koulutuksen kaltaisessa "bisneksessä" ainakin konkreettiset käytäntönsä jokainen toimija joutuu luomaan itse. Ehkä suunnitteluryhmässä voi tehdä jotakin asian eteen tässä hankkeessa.

Ennen junan lähtöä oli kaupungissa hetki aikaa. Huomasin eräässä näyteikkunassa kapineen, josta arvelisin puolisoni pitävän, vaikka hän onkin toivonut materiaalista muistamattomuutta. Hän nimittäin tekee tänään jotakin, mitä on joka kerran hankala uskoa, eli täyttää vuosia.)