Juhannuksen jälkeistä elämää

Yli Tuulosjoen, kirjoitin viime merkinnässäni. Tuli aliarvioitua etenemiskykynsä. Koukkasivat pohjoisen kautta ja aamuviideltä kuulemma jo takaisin.

Ei näemmä kannata yrittää hälyttää puhelinluettelossa ja -vastaajissa mainostettua maakunnallista lukkopäivystystä pyhäaikaan. Kertoivat käynnin hinnaksi 300-400 euroa. Ei kiitos. Urjalalainen, aattoiltapäivänä soitettaessa, lupasi tulla huomenna ja tulikin. Auringon lämmittämän oven avaimenjämän täyttämään lukkoon auttoi ammattimiehelläkin vasta akkukäyttöinen jyrsin, mutta lukkopesän vaihtamisen jälkeenkin pyhätyön hinnaksi vaihto-osineen jäi enää satanen. Sekin arvattavasti paljon verrattuna omatoimisuuteen ja vaikkapa lasiliikkeen laskutukseen, mutta paljon siistimmin.

Grillikin pääsi ulos. Perunoita veturitallilta lainattujen hiilien sekaan ja marinoituja sipuleita ritilälle. Eriväristen viinipuun hedelmien antimet toimivat kyytipoikina ahkerasti, turhankin.

Hiljaiseloa tämä kaunis kesäsunnuntai.