Ikävä talvea

Päivätyöt menevät sähköalan perustutkintoon valmistavan koulutuksen opetuksessa. Juhannuksesta jäämme muutamaksi viikoksi hyvin ansaitulle kesälomalle.

Iltapuhteena nurmen leikkaus ja muita pihatöitä. Nopein kasvukausi osui tänä vuonna oikeastaan jo toukokuun puolelle. Yleensä se on koettu kesäkuun parina ensimmäisenä viikkona. Sateita kaivattaisiin. Kevään siitepöly oli kuorruttanut ilmansuodattimen niin, että vanhalle tiskiharjalle oli taas töitä. Kohta olisi muutenkin aika vaihtaa suodatin.

Kiitos puolisoni, saimme kirjahyllyymme jokin aika sitten Valtionrautateiden vuosien 1912-1937 historiikin epävirallisen, pari vuotta ennen tekstiosaa julkaistun, kuvateososan eli E. Kaskimiehen toimittaman sinikantisen. Paksujen historiikkien yhteydessä toimitetut ohuemmat kuvateokset ovat toisin kuin tekstiosansa tavanneet esitellä laitoksen historiaa aina alusta saakka, poikkeuksena ajan henkeen sopivalla tavalla silloiseen nykypäivän painottunut vuonna 1987 julkaistu "Vauhtia ja voimaa". Niinpä tässä Kaskimiehen teoksessa on jonkin verran samoja kuvia kuin paremmin tunnetussa K. J. Immosen toimittamassa 100-vuotiskuvateoksessa vuodelta 1962.

Kaskimiehen kirjan kuvat lienevät monelle asianharrastajalle tuttuja, mutta vasta nyt ajan kanssa teosta selatessani tulin kiinnittäneeksi huomioni yhteen asiaan. Toisin kuin monissa myöhäisemmissä vastaavan tyyppisessä mainosjulkaisussa, on tässä käytetty paljon talvella otettuja kuvia, myös koko sivun tai puolikkaan kokoisina paraatikuvina. Seuraavassa, vuoden 1962 VR-kuvateoksessakin näyttäviä talvikuvia vielä on, mutta jo vähemmän (paraatikuvista sellaisiksi voinee laskea hiihtomatkailumainostyyppisen Lättähatun ja katoavaan menneisyyteen viittaavan Ukko-Pekan). Oliko talvi 1930-luvun tai osin vielä 1960-luvunkin suomalaisille mieluisampi vuodenaika kuin mitä se on ollut nuoremmille? Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että talvikauden matkailusta eläviä yrityksiä ja kuntia lukuunottamatta melko harvat tahot käyttävät talvikuvia esitellessään itseään.