Automatkailua

Eilinen oli niitä harvoja päiviä, kun perheessämme olisi kaivattu kahta henkilöautoa. Hain tilapäiseen tilanteeseen tilapäisen avun J-P:ltä, ja syvänsininen Mondeo-hoppa sai toimia kulkupelinä Saarijärven metsäkoululle viranomaisen toimikauden viimeiseen kokoukseen. Satelliiteista riippumaton navigaattorini, alueen 8 GT-kartta, herätti hilpeyttä kokouksen osanottajien keskuudessa, mutta en sitä sähköisempään vaihtaisi.

Ja oudolta tuntui jo näiden muutamien kuherruskuukausien jälkeen ajaa taas bensiinimoottorilla, olkoonkin ollut isokokoinen ja suorituskykyinen. Vaihdekeppiä piti hämmentää vähän väliä.

Keski-Suomessa kun oltiin, takaisinpäin lähdin Multian ja Keuruun kautta. Poikkesin Haapamäen veturitallilla ajatuksena käydä morjestamassa mahdollisia paikallaolijoita, mutta ovet olivat kiinni ja miljöö hiljainen. Tallin ympäristö on tuollaisena iltapäivän hetkenä aikakone. Siipikarjaa Kanasta Kalkkunan kautta Kukkoon, ja paljon muuta. Hämeen ja Kymen Hurut kurkkimassa ulos ikkunoista. Taajama sinänsä on toinen aikakone. Rakennuskanta, palvelurakenteen infrastruktuuri ja moni muu on tehty eri aikakautta varten. Olisin käynyt kahvilla, jos kahvipaikka olisi löytynyt.

Kahvi olisi kannattanut nauttia perinteisesti valtatie 66:n (tai oikeammin kai 58:n) Nesteellä. Osuuskaupan Oritupa nimittäin oli joka kassallaan pitkien jonojen kansoittama. Autojonot olivat kesäperjantai-iltana ysitiellä pitkiä ja vastaisia, ja Tampereelta kotiinpäin piti ohittaa 22 ajoneuvon moottorimarssirivistö. Kärjessä vanhoja kunnon Zilejä. On myönnettävä, että pedagogisesta näkökulmasta katsoen en aivan ymmärrä, miksi sotaväen moottorimarsseja toteutetaan valtateillä. Tietenkin on erinomaista, jos hitaan ajoneuvon kuljettajia, todennäköisesti normaaliajan kuorma-auto- ja rekkakuskeja, halutaan totuttaa asiaan, mutta se ei liene laitoksen perustehtävä. Jos on päästy irti kriisiaikana yhdessä tai kahdessa vuorokaudessa lamautettavien rautateiden ikeestä, miksi harjoitteluradaksi on valittu uusi lähes yhtä vikasiedoton väylä?

Lauantaina Tampereelle. Torpan kauniimpi asukas tarvitsee uuden tietokoneen, mutta ajattelemamme liike on kiinni kesälauantaisin. Kun kerran kaupunkiin tultiin, tuli hankittua kuitenkin kurkku, matolääkettä kissalle, leivänpaahdin ja radio.

Tuttujakin nähtiin. Yksi armeijan polkupyörällä, toinen jalkaisin.

Ehtookellojen jälkeen iltalenkki ja koivujen pidentyvissä varjoissa pätkä taijia.