Piparia

Aamupäivällä innostuimme leipomaan pipareita vähän enemmänkin, kun perinteisen paraislaisen ohjeen ohella kokeilimme Mehiläishoitajain liiton lehdestä löytynyttä reseptiä, jossa sokeri ja siirappi korvataan hunajalla. Ei ollenkaan hassumpaa.

Papusoppaa oli alkanut tehdä mieli jo eilen, ja kun herneet olivat yön yli lionneet, keitettiin leipomisurakan päälle iso kattilallinen kasvishernekeittoa. Kannattaa päiväsähkötariffillakin, kun isommissa erissä keitetystä tulee hyvää, ja pakastimeen saa jemmattua kerralla useamman aterian.

Ruoanvalmistuksen ja syömisen ohella aika onkin mennyt kirjojen parissa. Nyt olen yrittänyt päntätä niin maankäyttö- ja rakennuslain osallistumismenettelyjä, koulutuspolitiikkaa kuin sosiaali- ja terveydenhuollon perusasioita. Ihan kuin jotakin olisi jäänyt mieleen. Sanotaan, että opiskelijoilla on nykyisin paljon stressiä. En ihmettele. Lukeminen on rankkaa, jos vielä täytyisi pärjätäkin tenteissä ja muissa opintosuorituksissa. Se vähä, mitä itse olen enää aikoihin opiskellut, on ollut vakituisen työn suojissa tapahtuvaa enimmäkseen harrasteluonteista, joskin ihan hyödyllisen tuntuista, toimintaa. Oikeilla opiskelijoilla on paljon enemmän pelissä.

Veturitallilla oli rauhallista ja viileää. Syksyn kosteus viilensi lämmittämättömät sisätilat nopeasti jo viikkoja sitten, vaikka pakkasia ei juuri ole ollut. Tuo tiilirakennus ei ole kuin 130-vuotias, mutta senkään tarjoaman mikroilmaston perusteella ei ole vaikea uskoa, että entisajan kivilinnat olivat epämiellyttäviä ja epäterveellisiä asuinympäristöjä, joista kynnellekykenevät muuttivat olojen niin salliessa talveksi mieluusti hirsitaloihin.