Kunnallisalan tenttikysymyksiä ja koulutuspolitiikkaa

Eilen työpäivä tasapainotetun mittariston ja tuloskorttien parissa. Työmaata sitä on siinäkin. Illaksi Tampereelle tenttimään Kuntien tehtävät ja niiden organisointi -opintojakson kirjallisuutta. Tehtävät olivat jälleen esseetyyppisiä ja siten osaamisen mittaamiseen yhtä kelvottomia kuin esimerkiksi monivalintatehtävät. Mutta kuten lienen ennenkin kirjoittanut, Suomessa opiskellaan ensisijaisesti koulua ja opettajia varten. Vaikka koulujärjestelmä varsinkin peruskoulutasolla tuottaa kansainvälisesti vertailtavia huipputuloksia, jäämme jälkeen osaamisen soveltamisessa. Juhlapuheiden ulkopuolella Suomea on vaikea väittää osaamisen suurvallaksi monellakaan alalla. Pieni väestöpohja tuskin kelpaa selitykseksi peruskoulun huipputulokset huomioiden. Ja miksi emme jäisi, kun koulutusjärjestelmä peruskoulusta yliopistoon panee osaamisen mittaustilanteessa opiskelijan toimimaan lähes poikkeuksetta politrukin (esseet) tai veikkaajan (monivalintatehtävät) ammatissa sen sijaan, että hän esittäisi osaamisensa niiden työtehtävien parissa, joihin hän on tähtäämässä. Tässä suhteessa monen koulutusmuodon tulisi ottaa mallia toisen asteen ammatillisen koulutuksen näyttötutkintojärjestelmästä. Ja sielläkin on kehittämistä. Paljon.

Mutta perinteet ovat vahvat varsinkin täkäläisessä ummehtuneen tuntuisessa tiedekorkeakoululaitoksessa, ja mikäs siinä on esseitä kirjoitellessa. Samanlaista se on kuin bloggaaminen. Miksihän tästä ei saa opintoviikkoja?

Eilisen tentin kysymykset olivat neljästä tentittävästä kirjasta suunnilleen seuraavasti:

1. Väestön ikääntymisen vaikutukset sosiaali- ja terveyspalveluissa 2-3 vapaavalintaisesta näkökulmasta (teoksesta Lehto–Kananoja–Kokko–Taipale: "Sosiaali- ja terveydenhuolto")


2. Koulutuksen perustehtävät ja niiden väliset suhteet 2000-luvulla (teoksesta Lehtisalo–Raivola: "Koulutus- ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle")


3. Suunnitteluprosessia toteuttava ammattilainen osallistumisen näkökulmasta (teoksesta Bäcklund–Häkli–Schulman (toim): "Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa")


4. Tilaaja-tuottajamallin periaatteet ja soveltaminen vapaavalintaisten esimerkkien pohjalta (teoksesta Siitonen–Valkama (toim.): "Vaihtoehtoiset palvelutuotantojärjestelmät kaupunkiseudulla", PDF-tiedosto 2,2 MB).

Kakkoskysymys oli mielestäni nerokas, vaikka en ole varma, tarkoittiko tentin pitäjä sitä sellaisena kuin tehtävänasettelusta oletin. Nimittäin mainittu professorien L. Lehtisalon ja R. Raivolan kirja on jo vuodelta 1999, ja siinä tutkaillaan paitsi mielenkiintoisella tavalla menneisyyttä, erityisesti ennakoidaan uutta vuosikymmentä. Tehtävänannossa keskityttiin nimenomaan 2000-luvun alkuun eli aikaan, jota kirja pyrki ennakoimaan. Tenttitehtävä, jossa hiukan vanhentuneen ja ennakointeja esittävän teoksen pohjalta pitää viitattavissa oleviin faktoihin perustuen valmistautua selvittämään, miten hyvin ennakoinnit ovat pitäneet paikkansa, alkaa jo lähestyä kunnollista näyttötyyppistä tehtävää. Tuollainen mittaa edes jossakin määrin koulutuspolitiikan ammattilaisen osaamista. Voi olla, että ymmärsin tehtävän tarkoituksen väärin. Ehkä tarkoitus oli sittenkin vain kuvailla sitä, mitä kirjoittajat aikanaan olivat paperille rustanneet. Mutta jos olin yhtään oikeassa, yliopistollinen tenttikäytäntö osaamisen mittaajana nosti hiukan statustaan.

Kyseinen kirjassa esitetään myös mielenkiintoinen idea siitä, että koulutuspolitiikka tulisi tiedekorkeakoulun oppiaineeksi siinä, missä esimerkiksi sosiaalipolitiikka on. Tehokkuuden kannalta ajatus voi olla hyvä, kun hallintotehtäviin tähtäävät voisivat valita suoraan niihin johtavan opintolinjan. Mutta nykykäytännössä, jossa koulutuksen hallintoa hoitavien kokemus ja tietämys ovat yleensä sekä heidän substanssialoiltaan että kasvatustieteistä, on hallinnon takana alan todellista osaamista eikä pelkkiä toisen käden ja metatason näkemyksiä. Pidän nykymallia parempana.