 | Kunnallisalan tenttikysymyksiä |
Iltaohjelmassa oli Tampereella luento-osuuden tentti aiheesta Kuntien tehtävät ja niiden organisointi. Kolme esseekysymystä suunnilleen seuraavista aiheista:
- Valtion ohjauskeinot kuntasektorilla
- Tasapainotetun mittariston malli kunnan johtamisessa
- Ulkoistaminen joko peruspalveluissa tai perusrakennepalveluissa.
Sanatarkkoja edellä olevat eivät ole. Kysymyksenasettelut olivat pidempiä ja täsmällisempiä, mutta kysymyspaperi kun piti palauttaa, en muista sanamuotoja.
Ykkönen meni yleisluonteiseksi historiallisen kehityksen kuvailuksi viime sotia edeltäneestä normiohjauksesta hyvinvointivaltion rakentamisen resurssiohjaukseen ja sitä kautta nykyiseen ja yhä vahvistuvaan puiteohjaukseen.
Kakkosessa iski eilinen hybris takaisin. Tulin Mikkelissä vitsailleeksi, että nykyisessä työnkuvassani oikeastaan EFQM ja BSC ovat esillä enemmän kuin TCP/IP. Nyt sitä BSC:tä sitten piti yrittää selostaa. Kolmosessa valitsin perusrakennepalvelut, joissa ulkoistaminen on ollut arkipäivä jo kauan. Kotikulmillakin on yritys vastannut jätehuollosta toistakymmentä vuotta. Vesihuollossa ulkoistaminen ei - luultavasti onneksi - ole kotoisten TAVASEn tai VATOVILEn kaltaisia hyviä yhteistoimintamalleja radikaalimpaa.
Kotimatkalukemiseksi ottamassani opiskelijalehdessä nuori tutkija muisteli 1980-luvun reaalisosialismin aikaa Suomessa (sic!) ja erityisesti peruskoulua, joka ei tarjonnut hänelle minkäänlaisia haasteita. Minä en kovin hyvin muista täkäläistä reaalisosialismia, mutta se taitaa johtua siitä, että peruskoulussakin riitti ihan mielekästä puuhaa, lahjakkuus kun en ole koskaan ollut. Mutta on hienoa, että sentään nykyään on haastatellun kaltaisia neroja, jotka pystyvät kirjoittamaan väitöskirjansakin romaanimuotoon.
Loppuillasta pikapalaveri Jarkon kanssa moottoritien varressa. Paperien vaihtoa ja muuta hämärätouhua. Vallankumousko suunnitteilla? Kantahämäläinen ja vanajanhämäläinen voivat aivan hyvin toteuttaa lokakuun vallankumouksen joulu- tai vaikka vasta tammikuussa.
2 kommenttia:
Kotimatkalukemiseksi ottamassani opiskelijalehdessä nuori tutkija muisteli 1980-luvun reaalisosialismin aikaa Suomessa (sic!) ja erityisesti peruskoulua, joka ei tarjonnut hänelle minkäänlaisia haasteita.
Minua ei lakkaa hämmästyttämästä se, että tasan samat tyypit jaksavat vaahdota siitä, että veteraanit pelastivat Suomen reaalisosialismilta, ja samalla väittää, että Suomi oli 70-80-luvulla jonkinlainen sosialistinen maa. Ehkä logiikka ei enää ole muodissa.
Totta. Ja asiaan liittyy vielä sekin, että kun ennen tarkoittamasi äärilaidan väellä oli jokseenkin looginen ja ennustettava koti-uskonto-isänmaa-linja (ei noissa kolmessa mielestäni mitään pahaa ole, päinvastoin, mutta asioita voidaan ajaa niin monessa hengessä), muodostavat joidenkin päässä yhtäältä taloudellista libertalismia lähentelevät ja toisaalta täysin historiatiedottomat ajatusrakennelmat mielenkiintoisen keitoksen aina, kun aletaan puhua politiikkaa.
Lähetä kommentti