Liity liittoon

Taitavat vain jotkut sydänkesän päivät olla ammattikoululla yhtä hiljaisia kuin joulun ja uudenvuoden välipäivät. Vuoden viimeisiä työpäiviä on hyvä käyttää vaikkapa Excel-taulukoita täyttelemällä.

Lienen ennenkin kirjoittanut arvostavani ammattiyhdistysliikkeen korkealle. Niinpä en toista vuotta sitten osannut kieltäytyä, kun ammattiosasto kysyi inaktiivijäsentään varaluottamushenkilöksi. Varsinainen luottomme on tunnollisesti taistellut isänmaan väestöpyramidin vääristymistä vastaan, joten joulun alla olen taas päässyt tai joutunut niihin hommiin. Viime kevättalviset neuvottelukierrokset kadunmiehen korvissa pahamaineisen, joskin paljon mainettaan paremman kaksikirjaimisen lyhenteen sisältävän, lain 725/22.9.1978 ja asetuksen 236/26.2.1993 hengessä olivat opettavaista aikaa.

Joskus ammattiyhdistysliikkeen piirissä kuulee pidettävän paikallista sopimista huonona asiana. Vain yleissitovuuden katsotaan turvaavan edut. Asia ei ole todellisuudessa niin yksinkertainen. Nykyisen aikaisempaa vapaamielisemmän työsopimuspolitiikan mahdollistaman paikallisen sopimisen edut ainakin opetusalalla tulivat pienessä mittakaavassa hiljattain osoitetuksi, kun muuatta uutta työsopimusta allekirjoitettaessa sovittiin alakohtaisen OVTESin tarjoaman kuukausipalkan sijasta palkkataulukkoa kilpailukykyisempi tuntipalkka. Mutta ongelmiakin on, suurimpana niistä muodinmukaiset määräaikaiset työsuhteet sellaisillakin aloilla, joiden koulutustarvekartoitukset kertovat koulutuskysynnän vain kasvavan.

Omalla työmaalla on helppoa toimia luottamushenkilönä. Piirit ovat pienet. Koulutuskuntayhtymän valtuuston puheenjohtaja, opetusneuvos, veistelee kaappikelloja pellon takana, Heinäkankaantien toisessa päässä. Yhtymähallituksen puheenjohtaja tienaa hänkin leipänsä opetusalalta tehtaan piippujen juurella. Samaten melko moni kuntayhtymän päättävien elinten jäsen. Puhutaan samaa kieltä, ja niin tietämys kuin ongelmatkin ovat jaettuja. Enpä väheksy omia takavuosien kokemuksianikaan kotikylän koulutuslautakunnan rivijäsenyydestä tai nykyisistä toimista opetushallinnon kentällä. Vaikka Ahdin kreikkalaisen kollegan pojan mukaan nimetty onkin erinomainen atk-verkkokaapelien kuorimisessa, tärkeissä asioissa, kuten ihmisten kanssa toimimisessa, yksisilmäisyys on huono kyky. Erittäin huono.

Paljon omaa pikkupuuhasteluani tuulisempi oli "kollegani" - menipä isotteluksi, mutta menköön - paikka Valkeakoskenkadun toisessa päässä. Maltillinen neuvottelija, habitukseltaan rauhallisuuden perikuva ja V. Aaltosen hienossa Työväenluokka-elokuvassa filmitähdeksikin päätynyt, A. Reinikainen joutui jokin aika sitten jättämään luottamusmiehen tehtävänsä Tervasaaren paperitehtaalla. Kaipasivat kiivaampaa miestä tilalle. Edelliskesäisen paperilakon aikana lehdistön kantojen sanottiin olevan luettavissa tavasta, jolla Paperiliiton johtajaa J. Ahosta valokuvattiin uutisissa. Melkoinen vastakohta oli ainakin paikallisella tasolla tuolloin usein kuvattu Reinikainen tyynine olemuksineen. Tarkoitushakuista, ehkä. Kaipa teollisuuden ammattiyhdistysliikkeen sisällä kiistellään edelleen, vaikka viidenkymmenen vuoden takaisiin aikoihin verraten se on laimeaa.

Kuluttajan kitinää

Lieneekö itse kuningas Herodes käynyt valkean orhinsa selässä pitkän ja kuluttavan sodan Tattaria vastaan, kun kotimarketin murohyllystä ei hiutaleita löydetty.

Muropaketissa jos toisessakin kerrottiin sokerin määräksi huimia lukuja. Jopa müsli oli vähemmän makeaa.

Äänimaisemasta päätellen pikkutykkimiesten ikäluokkaa vaikuttaa vielä näilläkin kulmilla. Tai ainakin olivat illalla keskittäneet kevyen patterin tänne. Harvinaisen myöhäiseen ajankohtaan vierailunsa ajoittanut jäteyhtiön auto jätti kiinalaispatteriston jylinänsä varjoon. Nykyinen jätehuoltofirma muisti jouluna ennakkoilmoituksella palvelunsa hinnankorotuksista. Aikaisempi jäteoperaattorimme, liiketoimintansa yhtiölle myynyt paikallinen kuorma-autoilija, taisi tehdä puolivuosikymmenisen asiakkuussuhteemme aikana yhden ainoan hinnankorotuksen, aikana kun siirryttiin markoista euroihin. Joulutervehdykset olivat hänen aikanaan tavanomaista kauniimpia jätesäkkejä. Iso ei ole kaunista ainakaan palvelun käyttäjän kannalta.

Kirjamuumi

Osallistunpa vielä Sediin joulukirjamuumiin.

Mitä kirjoja sait joululahjaksi?
En tällä kertaa mitään, joskin toverin kanssa tilattu vastailmestynyt M. Mäkipirtin "Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1919-1959" -teos oli eräänlainen joululahja itselle. Kirjan kronologinen, systemaattinen ja suunnilleen mikä tahansa jäsentely on - kaikella kunnioituksella sanottuna - melko mielenkiintoinen.

Mitä kirjoja annoit joululahjaksi?
Runotytölle tietenkin runoja. Eino Leinon kokoelmateos.