Aikaisia herätyksiä ja myöhäisiä nukkumaanmenoja

Näinä aikoina hyvä työmaa olisi oma piha. Ihailen, samalla vähän kadehdinkin, puolisoani, joka on viime päivien aikana uudistanut kasvimaan.

Aamuisin kuuden jälkeen vähän ennen työmatkabussin lähtöä olen käynyt pyörittelemässä kääntölavaa ja lykkäämässä veturinpyörän tallista tyrkylle pystyttäjiään varten. Ja illansuussa takaisin sisälle, kun eivät ole hitsaajat ehtineet. Tänään oli rullavaunu tyhjä ja vastaavasti kylän keskustan yhdelle kujalle pystytetty komea barrikadi.

Iltalenkillä auton nostattama pöly soratieosuudella tukahdutti. Kestopäällysteiset väylät on näillä kulmilla harjattu kesäkuntoon, mutta jo Valkeakosken keskustassa kirkonrannasta täydennystä hakevat tankit käyvät joka-aamuista sotaansa talven hiekkaa vastaan.

Kotiin palattua käväisin veturitallilla strategiapalaverissa. Toverit pitävät tämän maankolkan mainetta yllä pääkaupungin Model Expo -harrastemessuilla. Kiitos heille, jotka luovat yhden teknillisen harrasteen konkreettisia edellytyksiä tuomalla täytettä kirstun pohjalle.

Tallilta palatessa kävin hakemassa terveysiltapalaa eli pizzaa. Jonoa ei ollut, kun kansa näytti istuvan kapakoiden terasseilla. Odotellessa televisio kertoi prekariaatista. Jossakin puheenvuorossa sanottiin, miten liian monia tutkijoita ja toimittajia on vailla työtä. Pikkutaajaman pääkadun kebab-pizzeriassa verkkarit päällä (tosin ilman lippistä) istuessani pohdin, onko kyseessä kuitenkaan aivan valtava yhteiskunnallinen vääryys. Muuten kuin ehkä koulutuspolitiikan joidenkin suuntaviivojen osalta.

Olen nykyään (liian) laiska kirjoittamaan koulutuspolitiikasta. Asia ehkä pitäisi korjata ja palata lähemmäs tämän blogin alkuaikojen linjoja. Mutta televisiolähetystä katsellessani ei voinut olla palautumatta mieleen eilen Jukan ja Tatun kanssa käymäni keskustelut, joissa molemmat atk-gurut ja minä kritisoimme sitä suuntausta, jonka mukaan oppineisuuden osoittamisessa kaikenlainen kirjallinen työskentely tunkeutuu yhä syvemmälle myös toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Halutaanko todella, että sekin mylly alkaa tuottaa lisää prekariaattia?

Eilen kävi Holjanderin ja kumppanien murretta puhuva ilmakuvakauppias. Jo kolmatta kertaa. Ostimme kuvan kotitorpasta. Toinen hieno olisi ollut se, jossa näkyi, miten laajojen peltoaukeiden maata tämäkin kulma Vanajan-Hämettä on. Ilmakuvamies tutkaili kuistin somistuksena olevia sinisiä lasipulloja ja tunnisti muutamia. Kertoi olleensa aikanaan Nuutajärvellä lasinpuhaltajana. Hyvä veto. Tilasimme vähän isomman kuvan kuin ensin oli ajateltu.