Pyöräilykauden avaus

Eilisillan ohjelmana oli polkupyörähuolto. Roskaa tuli rättiin, mutta vikoja ei esiintynyt. Aamulla toisen huolletun eturengas oli tyhjä. Repeytymät pursuilivat vanteen ja ulkorenkaan välistä: sisärengas halki. Paikkaaminen ei olisi tuota korjannut, eikä uutta sisärengasta olisi saanut pyhäpäivän aamuna. Hitotti: pumppasinko liikaa ilmaa eilen? Eikö hankolainen polkupyörätehdas käytäkään pyörissään asiallisia hämäläisiä sisärenkaita? Pyörän omistajalla oli helatorstaille onneksi vaihtoehtoista tekemistä, eli esiintyminen Töölön kirkossa.

Poljin vastapäivään eli Riisikkalassa vastaiseen, Hakkilan ja Konhon aukeilla myötäiseen ja loppusuoralla jälleen vastaiseen tuuleen.

Viialan rippikoululaiset Ali-pappinsa johtamina olivat lähteneet treenaamaan kesän pyöräilyrippikoulua varten. Olisin jutellut Alin kanssa mieluusti hieman seurakuntapolitiikasta, mutta hänellä oli karitsoidensa kaitsemisessa tarpeeksi työtä. Tilannehan on se, että niin Akaan seurakunta kuin Tampereen hiippakuntakin haluaisivat yhdistää Akaan ja Viialan seurakunnat samalla kun Toijalan kaupunki ja Viialan kunta ensi vuoden alussa yhdistyvät Akaan kaupungiksi. Monella viialalaisella on erilaisia näkemyksiä. Oma kantani on se, että seurakunnan tulisi palvella jäseniään mahdollisimman lähellä heitä. Kolmen tehtaanpiipun ympärille rakentunut Viiala on kulttuurillisesti erilainen kuin rautatiekiskojen ympärille noussut Toijala. Minusta seurakunnat tulisi pitää erillään esimerkiksi seurakuntayhtymän kautta samalla tavalla kuin Valkeakoski ja emäseurakuntansa Sääksmäki ovat menetelleet.