Liikenteen tuoksut

Aamua rautatieasemalla ei erottanut kalenterinmukaisesta kesäaamusta kuin se, että koululaisia oli odottamassa junaa. IC vei pääkaupunkiin ammatillisen koulutuksen hallintoa hoitamaan. Lauttasaareen oli otettava taksikyyti. Paljon liikkuvia osia sisältävien mielenkiintoisten laitteiden tuottaja tarjosi kokoustilat, perunamuusin ja poronkäristyksen. Kiitokset! Tutkintotoimikunnan puheenjohtaja oli edelleen pois kuvioista, joten sain jatkaa tähänastista koulutuspoliittisen urani huippua vielä tänään.

Takaisin päin oli aikaa jäädä odottelemaan bussia. Numero 65A tuli sopivasti. Ajattelin hetken jäädä Kampissa, kun en siihenkään laitokseen ole omakohtaisesti tutustunut. Aikaisempi kotiinpääsy houkutti enemmän kuin kulutusjuhlan temppeli.

Jos eilen illalla moottoripyörätiheys oli kotinurkilla henkilöautotiheyttä suurempi, olivat tänä iltana traktorit liikkeellä sankimmalla joukolla. Lenkkireitille osuva soratie oli kai päivän aikana kasteltu. Pölynsidonnassa ei tuoksusta päätellen käytetä enää lipeää. Liikenteen tuoksut, kreosootti ja lipeä, kuuluvat yhä menneempään maailmaan.

Mutta minäpä sain äsken nauttia livenä pienestä balettiesityksestä ihan kotisohvalta käsin. Voisiko enää paljon kauniimpaa kulttuurinautintoa toivoa?

Blogiproosaa

Kirjallisen kulttuurin puolella Holjander pelottelee, että ilmakuvakaupoissa iskee Murphyn laki. Saas nährä.

Täytyy myöntää, että Holjanderia lukiessa en voi olla ihmettelemättä kyseisen blogin vähäistä suosiota, kun taas joku harvakseltaan päivittyvä "Ei sinutella" äärimmilleen stereotyypitettyine hahmoineen on ollut pitkään blogilistan kärkipäässä.

Ehkä ihmettelen vain siksi, että omista lähtökohdistani käsin minun on helppo antaa kasvot ja ääni joillekin Holjanderin kavereille - tai haistaa sen äitinsä kanssa asustelevan miehen, suurten savitasankojen verkkaisesti tarinoivan kansanfilosofin piipun tuoksu (ei, ei se sama mies ole, mutta silti) - kun taas city-Nurmelat sun muut jäävät kovin etäisiksi.