Sisätyöpäivä

Sateenuhkaisena, osin sateisenakin, talkoopäivänä oltiin tyytyväisiä viimelauantaiseen ratkaisuun hoitaa viikon päästä julkistettava muistomerkki kuntoon hyvän sään aikana.

Juha vanhana veturinrakentajana ei malttanut olla laittamatta puikkokonetta tulille ja hitsaamatta uusiksi mekaanisen kauneuden perikuvan ihmiskosketuspinnan runkorakenteita. Eikä Jukka nuorena kiinteistönhoitajana malttanut olla uudistamatta pihapenkkejä.

Muutoin päivä sujui siisteissä sisätöissä kesänäyttelyn viimeistelyn parissa. Näyttelyn yksityiskohtia kasatessa Ilkka todisti vastaansanomattomin kirjallisin dokumentein, että sodanjälkeisenä rillumareinä pitämäni reipas torvisoittokuntaesitys "Parolan marssi" on edellisen vuosisadan luomus. Kaikkea sitä kaksi vuota Heleniuksen karttoja nuoremmasta veturitallista löytyykin.

Ratamestari Viktor Heleniuksen vuonna 1874 piirtämiä akvarellimaisia karttoja koskettaessa on vaikea välttyä hetkeltä, jossa ikuisuus - elämän jatkumo - koskettaa. Näille eivät CAD-kuvat-pärjää.

Toimittaja viihtyi tallilla pitkään.

Sepä minua suuresti harmittaa ja sydämelleni käy

Että ratapihakarttoja sen paremmin 1910- kuin 1950-luvultakaan ei löydy. Näytettäväksi ajateltua jää näyttämättä tänä kesänä.

Että en ajoissa ilmoittautunut avoimen yliopiston taidehistorian perusopintojen metodologian tenttiin. "Appro" jää kasaamatta tänä keväänä.