Kohta on taas kesä

Kaikki eivät pidä kesäajasta. Minä pidän. Tapaan herätä aikaisin ja vastaavasti mennä nukkumaan aikaisin, ja ylimääräisen valoisan tunnin siirtyminen iltaan tuntuu pidentävän päivän aktiivista aikaa.

Museorautatieliitto piti kevätkokouksensa Suomen Rautatiemuseossa

Hyvinkäällä. Kun sunnuntaille ei ollut muuta ohjelmaa, päätin lähteä Markon seuraksi käymään paikan päällä. Minkään jäsenyhdistyksen tai -organisaation mandaattia minulla ei enää ole, mutta liiton toiminnantarkastajan ominaisuudessa mahtui mukaan. Rutiinikokous taisi kestää peräti vartin, mutta epävirallinen keskustelu oli sitäkin vilkkaampaa. Tulevaksi kesäksi on taas paljon museoliikennesuunnitelmia eri puolilla maata, mutta vain harva on voitu vielä julkaista. Julkisella rataverkolla harjoitettavaan museorautatieliikenteeseen liittyy lukemattomia epävarmuustekijöitä niin tekniikan, talouden kuin sääntelyn taholta. Yksi mielenkiintoisimmista todennäköisesti toteutuvista retkistä on Pohjois-Suomen Lättähattujen juhannusmatka Aavasaksalle ja edelleen Kolariin.

Epävarmuuden varjostamaa reaalitodellisuutta vasten kertakaikkiaan huvittavalta tuntuu edelleen netissä roikkuva brittiläisen matkanjärjestäjän "suuri huijaus"

, jossa yhteen heinäkuiseen viikkoon luvataan mittatilaustyönä suunnilleen kaikki liikennekelpoiset suomalaiset höyryveturit. Mielenkiintoista olisi tietää esimerkiksi, millä luvilla ja millä vaunukalustolla matkanjärjestäjä aikoo kuljetuttaa yleisönsä katsastamattomalla Tv1 nro 933:lla Toijalasta Valkeakoskelle - asiasta ei ole sovittu mitään ainakaan suomalaisen osapuolen eli Museoveturiseuran kanssa.

Suhdetoimintaa harjoitettiin sen verran, että Rautatiemuseon uusi johtaja kutsuttiin vierailulle Veturimuseolle. Emeritusjohtajaa puolestaan yritimme houkutella pidempiaikaiseksi vieraaksi ja ratkaisuksi oman museomme kesätyöläiskysymykseen, mutta asia taisi jäädä vielä avoimeksi.

Tulimme Markon kanssa varanneeksi kotimatkaa varten puolivahingossa liput uuteen DuettoPlus-ravintolavaunuun. Sellaisella ei aiemmin ole tullut kuljettua. Ajatus herroiksi matkustamisesta colalasin tai kahvikupin ääressä sai kuitenkin jäädä, kun Riihimäellä ilmoitettiin, että IC 173 ajetaan korvaavalla kalustolla.

Hyvinkäältä kotiuduttua lähdin puolisoni kaveriksi kirkkoon. Tähtäsimme iltamessuun kuudeksi, mutta onneksi huomasimme tarkistaa alkamisajan. Se oli klo 17. Kotiin palatessa oli vielä reilusti valoisaa. Sen kunniaksi ostimme jäätelöpuikot torin laidan kioskista.