Ajatuksien herättelyä

Puolisoni viettää pari päivää seurakunnan retriitissä. Yksinäisistä koti-illoista en ole joutunut kärsimään, kun eilen oli riskienhallinnan ja vakuuttamisen luennot ja tälle illalle oli tarjolla useampikin vaihtoehto. Valinta oli ampumaradan ja yliopistolla järjestetyn kristillisaiheisen keskustelutilaisuuden välillä. Valitsin jälkimmäisen.

Bongasin Veritas-forumin järjestämän tilaisuuden viime viikon Kotimaa-lehdestä ja kiinnostuin. Keskustelijoina olivat professorit Antti Eskola ja Tapio Puolimatka. Molemmat ovat tunnettuja "kirkon miehiä", joten kiivaasta väittelytilaisuudesta ei ollut kyse.

Tilaisuuden järjestäjä oli Tampereen seurakuntien oppilaitostyö. Ajattelin että joutuisin luentosalin ovella heittämään peliin vähintään avoimen yliopiston opiskelijastatukseni perustellakseni, miksi keski-ikäinen äijän pitäisi päästä mukaan kuuntelemaan. Mutta paikalla oli monenikäistä väkeä opiskelijoista senioreihin.

Puolimatkan mielestä tieteen ja kristinuskon välillä ei ole ristiriitaa, koska hänen mukaansa länsimainen tiede pohjautuu kristinoppiin. Hienoilla tieteenfilosofisilla ajatusrakennelmilla hän luultavasti valloitti monen kuulijan sydämen. Minä en ole filosofi enkä tiedemies, joten en yritä ottaa kantaa Puolimatkan teeseihin. Mutta historian harrastajana ja rippikoulupohjalta rohkenen olla yhtä mieltä oppihistoriallisesta näkökulmasta. Joskus historian yleisesityksissä annetaan ymmärtää, että 1400-1500-lukujen renessanssin aikana alkoi länsimaisessa kulttuurissa voimakas vastakkainasettelu uskonnon ja tieteen välillä. Joskus tämä myös henkilöidään Galileo Galileihin ja hänen seuraajiinsa. Jos asiaa tarkastellaan historiatieteellisestä näkökulmasta, kyse ei ollut uskon ja tieteen välisestä ristiriidasta, vaan kahden erilaisen tieteen paradigman välisestä. Galilein aikana kirkko edusti aristotelista päättelyyn ja logiikkaan pohjautuvaa tiedekäsitystä, jota pidettiin silloin inhimillisen tietämyksen huippusaavutuksena. Aristotelisella maailmankuvalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä kristinuskon kanssa, mutta kirkko halusi olla aikansa huippuosaamiskeskittymä ja piti kiinni sen ajan tieteen konsensuksesta. Galilei ja kumppanit eivät haastaneet kristinuskoa, vaan antiikin aikaisen tieteen saavutukset.

Puolimatkan perusteet sille, että tiede, sellaisena kuin sen ymmärrämme, syntyi nimenomaan Euroopassa eikä esimerkiksi tuolloin paljon enemmän resursseja hallinneessa Kiinassa, kuulostavat päteviltä. (Toisaalta jos laskeudutaan tieteen tikapuilta käytännön, kuten vaikkapa erään Jeesuksen, tasolle rohkenen arvella, että taivaan portilla vinkataan monet Kǒngfūzǐn, Lǎozǐn tai Buddhan oppeja tunnollisesti toteuttaneet ohituskaistalta sisään.). Puolimatkan avainsana on kristinusko siinä missä historioitsija Braudel näki resurssien niukkuudesta johtuneen laajentumistarpeen Euroopan senaikaisen johtoaseman perustaksi. Kleio hyväksynee molemmat selitykset.

Eskola puolestaan kutsuu omaa uskonkäsitystään torpparin uskoksi (hän jaksaa aina sopivassa yhteydessä muistuttaa urjalalaisesta syntyperästään ja siitä, että isovanhemmat olivat torppareita, missä voi nähdä - ilmeisen tarkoituksellisia - yhtymäkohtia takavuosikymmenten kirjalliseen populaarikulttuuriin). Hän haluaa erottaa tiedon ja tieteen maailman uskon maailmasta. Eskola ei edes yritä perustella uskoa tieteenfilosofiasta käsin. Torppari käyttää yksiä työkaluja yhdellä työmaalla ja toisia toisella.

Aikanaan opettajaopinnoissa luin muutamia kasvatustieteilijä Puolimatkan kirjoja ja pidin niistä. Mutta uskonkäsityksessä koen sosiaalipsykologi Eskolan ajattelutavan itselleni läheisemmäksi. Oikeastaan vain se, että Eskola keskustelee mielellään uskontoon liittyvistä asioista ja minä taas en, erottaa näkemyksiämme.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi esimerkiksi Raamattu ja Darwinin "Lajien synty" eivät mahtuisi samaan kirjahyllyyn. Ainakin meillä mahtuvat, eivätkä ole koskaan riidelleet. Paljon enemmän mietittävää on siinä, miten Raamattu ja vaikkapa Ilmatorjuntamiehen opas sopivat yhteen. Sitä kysymystä en ole ratkaissut.