Päivä pahanteossa |
Kuvassa
on keinotekoinen kuusennäre. Sen takana yrittää piilotella
viuhkapanos, joka on pahamaineisten jalkaväkimiinojen nykyaikainen
ja esi-isiään vielä häijympi jälkeläinen. Moisen asennus tuli
tehtyä tänään
ensimmäistä
kertaa. Toivottavasti koskaan ei tarvitse asentaa paremmin
maastoutuvaa tositoimiversiota.
Parolannummella
kokoontui väkeä nostalgisoimaan nuoruuspäiviä, utelemaan
uutuuksista ja ylipäätään reipashenkisesti puuhastelemaan poikia
- oli joukossa muutamia tyttöjäkin - kiinnostavien asioiden
parissa. Tulkoon vielä erikseen sanotuksi, että tällä
ei ole mitään tekemistä minkään
ison asian, esimerkiksi
kansainvälispoliittisen tilanteen kanssa. Kyseessä oli jo vuosi
sitten sovittu yhden alkukeväisen lauantaipäivän viettotapa.
Kun
iltapäiväneljän jälkeen ajoin ulos varuskunnan portista,
linja-autopysäkki oli miehitetty viikonloppuvapaalle
lähtevillä varusmiehillä. Miten
nämä nuoret, joille ääritilanteet ja niihin liittyvä äärimmäinen
väkivalta ovat teoriatasolla nyt
tuttuja,
kokevat päivänpoliittiset tapahtumat? Oman
armeijani kävin leppoisan glasnostin aikana, mutta en
kiistä etteikö synkkiä
ajatuksia
olisi tullut mieleen
vähän
myöhemmin,
elokuussa 1991 ja
syksyllä 1993.
Päätin
miettiä
jotain mukavampaa ja vanhalla kolmostiellä avasin autoradion.
Popkanavan juontajat mainostivat hupiristeilyä
ja
lupasivat jakaa siellä ehkäisyvälineitä. Ideatasolla
kokonaisuus kuulosti vastenmieliseltä.
Mutta
onko lauantain
ratoksi
viuhkapanoksen asentamista harjoittelevan asia moralisoida
toisenlaisia - vieläpä
pohjimmiltaan
uuden elämän tuottamiseen - perustuvia viikonloppupuuhia?
Parasta
kai olisi suosia urheilun tai vanhojen veturien tai postimerkkeilyn
kaltaisia terveellisiä harrasteita.
Miettiköön
hevonen. Sillä on iso pää.
Naistenpäivän
tuliaisiksi kävin hakemassa kullalle kaupasta ison jäätelötuutin.
Jotta päivänsankarin ei tarvitsisi
kokea oloaan yksinäiseksi sen kanssa,
ostin itselleni samanlaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti