Korjaamolle töitä |
Tänä
talvena on kotona sattunut yllättävän paljon kodinkoneiden
korjaustarvetta. Itsenäisyyspäivän aikoihin hajosi kymmenvuotias
jääkaappi, viimeisiä Suomessa valmistettuja malleja. Se tuli
korjatuksi kodinkonehuollon kotikäynnillä ja termostaatin
vaihdolla. Joulusiivouksessa hiljeni alle nelivuotias pölynimuri. Se
kävi samaisessa huoltoliikkeessä saamassa uuden piirikortin ja
toimii taas. Edellisviikolla alle viisivuotias ilmalämpöpumppu
alkoi puhaltaa vain viileää, eikä ulkoyksikkö käynnistynyt.
Jälleen tarvittiin huoltomiehen kotikäyntiä, ja
elektroniikkahäiriön selvittämisen jälkeen laite pumppaa taas
lämmintä.
Joskus
sanotaan, että nykykodinkoneita ei kannattaisi juuri korjauttaa.
Olen eri mieltä. Ensiksi vanhan korjaaminen tuottaa jätettä ja
muuta ympäristökuormaa vähemmän kuin uuden hankinta. Toiseksi, kun
puhutaan tämän vuosituhannen laitteista, ei uuden laitteen
edeltäjäänsä mahdollisesti hieman vähäisempi sähkönkulutus
kumoa edellistä perustetta. Kolmanneksi huoltokustannus on ainakin kaikissa
kotona sattuneissa tapauksissa ollut murto-osa uuden vastaavan
laitteen hankintahinnasta. Ja neljänneksi huoltoliikkeen palvelujen
käyttäminen edesauttaa niiden pysymistä seutukunnalla.
Auto
on ollut oma lukunsa huoltotarpeen suhteen. Ikää pikkukeltiäisellä
on sen verran, että jos kyseessä olisi ihmislapsi, tuo menisi syksyllä
kouluun. Ajokilometrejäkin on kertynyt reilut 116 000. Edellisviikolla vaihdettiin normaaliin kilometrihuoltoon kuuluvien öljyn ja
suodattimen lisäksi jakopään hihna, vesipumppu ja lisää
suodattimia. Vajaan
tuhannen euron laskun esittämisen yhteydessä ystävällisesti
ilmoitettiin, että toinen raidetangon sisäpää pitäisi vielä
uusia.
Ei
ole halpaa auton pitäminen. Äskettäin meni maksuun käyttövoimavero, joka pienehkön auton kohdalla ei toki ole lajinsa korkeimpia.
Mutta huoltoasemien hintavalotaulujen ohi ajellessa hieman harmittaa.
Auton ostoaikaan diesel maksoi alle euron litralta. Nyt se ei juuri
eroa halvemman bensiinin litrahinnasta.
Toisaalta
ahdetun dieselmoottorin vääntöominaisuuksiin tottuneena en
harkitsisi ensimmäisenä bensiinikäyttöisen auton hankintaa, jos
sellainen ajankohtaista olisi. En, vaikka nykyiset dieselit taitavat
olla pääosin yhteispaineruiskutteisia, joissa ääni ei ole yhtä
dieselmäinen kuin perinteisessä pumppusuutinmoottorissa.
Kirjastossa odotellen
Aamulla toin auton Hämeenlinnaan raidetangon pään vaihtoon ja jäin kaupunkiin vähentämään ylityösaldoa. Autonhuolto-odotuspäivän ohjelmaan kuuluu perinteisesti kupillinen kuumaa torin laidan kahvilassa ja sen jälkeen kirjastoon, joskus etätöihin, joskus muuten vain aikaa kuluttamaan. Takavuosina minulla oli tapana kierrellä Linnanniemen museoissa, muutaman kivenheiton päässä autohuollosta. Ne tuli silloin nähdyiksi, joskin Museo Militariaksi laajentunutta entistä Tykistömuseota en ole uudistuksen jälkeen katsastanut.
Hämeenlinnan
pääkirjasto on hieno laitos. Viime lauantaina poikkesin junien
välillä pitkästä aikaa Tampereen pääkirjastossa. Sekin on hieno
ja iso. Mutta Hämeenlinnassa viehättää tilan valoisuus ja
tietynlainen seesteisyys. Jos
Tampereella täytyisi kuluttaa aikaa kirjastossa, valitsisin ennen
Metsoa luultavasti yliopiston kirjaston Linnan.
Tampereen
kirjasto-Linnankin
nurkille on
tarkoitus vielä illaksi
mennä, kunhan
autoremontti Hämeen linnan kupeessa valmistuu.
Lähes vuoden tauon jälkeen tulin ilmoittautuneeksi avoimen
yliopiston kurssille. Aiheena
on riskienhallinta ja vakuuttaminen. Aihe liippaa läheltä
leipätyötä, ja ainakin ensimmäisen luentokerran
perusteella vaikuttaa muutoinkin kiinnostavalta. Se taitaa olla
ensimmäinen kauppatieteelliseen alaan luokitettu avoimen yliopiston
kurssi, jolla olen ollut mukana. En ole kauppamiehiä.
Ajattelinpa
niinkin, että
vakuutusasioihin liittyvä opintojakso on hyvä käydä ihan
oppihistoriallisessa mielessä. Vakuutusoppi käsittääkseni on yksi
niitä oppiaineista, joihin perustuivat hämäläisen
yliopiston
ja sen edeltäjien valtakunnallisestikin merkittävä erityispiirre
eli opetusjaostot. Opetusjaostoissa saattoivat opiskella myös
ylioppilastutkintoa suorittamattomat, ja ne olivat yliopiston yksi
tukijalka niin
kauan kuin ylioppilastutkinto pyristeli jatko-opintomahdollisuuksia
rajoittavana instituutiona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti