keskiviikkona, heinäkuuta 03, 2013

Yö ranta-arkeologian parissa

Minulla on erään harrastuksen puolesta tapana viettää kesäisin yksi yö kotikylän rannalla. Nyt se sattui täksi yöksi. Kesälomaan on vielä puolitoista viikkoa, mutta valvotun yön jälkeen voi näin hiljaisena aikana huoletta polttaa ylityötuntisaldoa.

Viileä kesäilta ei juuri ole houkutellut uimareita. Muutamia ihmisiä ja pari hevosta on uskaltautunut veteen.

Aluetta on tietääkseni vielä 1970-80-lukujen taitteen tienoilla kutsuttu paikkakunnan markkinointimateriaalissa leirintäalueeksi. Siitä huolimatta, että leirintäaluepalveluita, sen ajankaan vaatimustason mukaan mitoitettuna, ei juuri ollut: uimaranta, kioski, ulkohuusit ja keittokatos.

Illalla paikalle ajoi nelihenkinen perhe koirineen ja majoittui asuntovaunuun, joka ainakin kokonsa puolesta olisi voinut edustaa aikakautta, kun aluetta vielä kutsuttiin leirintäalueeksi. Vaunun omintakaisesta ja varsin karavaanihenkisestä kuosista päätellen kyseessä oli tavanomaista harrastuneempi retkikunta. En kehdannut mennä jututtamaan, kun ruoanlaittopuuhat olivat käynnissä. Ehkä alan piireissä kulkee perimätieto tällaisestakin leiriytymispaikasta.

Käväisin vilkaisemassa rantapusikoitunutta keittokatosta, enkä kokenut huonoa omaatuntoa, kun en vinkannut sitä leiriytyjille. Avoseinäisessä pikku parakissa on aikanaan neljä emäntää - ajan olot huomioiden rohkenen tässä kohden harjoittaa sukupuolistereotypiaa - voinut kokata omalla Trangialla, Primuksella tai kuka milläkin. Vai vihjaavatko yhden loosin rakenteet peräti kaasulieteen?

Keittokatos on aikanaan palvellut myös paikallisen nuorison kesäiltojen viettämistä. Sisäseiniin ovat jättäneet puumerkkinsä hiukan yli 40 vuotta sitten Petteri ja Kipa. Sari ja Arto ovat vierailleet paikalla kesäkuun 1978 viimeisenä päivänä, Sari ja Päxä puolestaan heinäkuun lopulla seuravana vuonna. Suurin osa päiväyksistä on 1970-luvulta. Vanhin viittaa kesään 1971. Harvojen uudempien mukaan M ja A ovat käyneet naku-uinnilla 12.6.1996. Vaikka rakennelman katto on ehjä, on noinkin kauan sitten piirrettyjen tekstien säilyminen ulkoilmassa hienoinen saavutus.

Mitä mahtaa kuulua pariskunnille nykyään? Oliko se yhden kesän juttu? Vai meneekö tämä kesä lastenlasten kanssa mökillä? Tunnistaisivatko Sari ja Päxä vielä toisensa luokkakuvasta, jonka värimaailma on kuin Instagramista? Vai vaihtavatko he kuulumisia Facebookissa viikoittain?

Ei kommentteja: