Minulla
on erään harrastuksen puolesta tapana viettää kesäisin yksi yö
kotikylän rannalla. Nyt se sattui täksi yöksi. Kesälomaan on
vielä puolitoista viikkoa, mutta valvotun yön jälkeen voi näin
hiljaisena aikana huoletta polttaa ylityötuntisaldoa.
Viileä
kesäilta ei juuri ole houkutellut uimareita. Muutamia ihmisiä ja
pari hevosta on uskaltautunut veteen.
Aluetta
on tietääkseni vielä 1970-80-lukujen taitteen tienoilla kutsuttu
paikkakunnan markkinointimateriaalissa leirintäalueeksi.
Siitä huolimatta, että leirintäaluepalveluita, sen ajankaan vaatimustason mukaan
mitoitettuna, ei juuri ollut: uimaranta, kioski, ulkohuusit ja
keittokatos.
Illalla paikalle ajoi nelihenkinen perhe koirineen ja majoittui
asuntovaunuun, joka ainakin kokonsa puolesta olisi voinut edustaa
aikakautta, kun aluetta vielä kutsuttiin leirintäalueeksi. Vaunun
omintakaisesta ja varsin karavaanihenkisestä kuosista päätellen
kyseessä oli tavanomaista harrastuneempi retkikunta. En kehdannut
mennä jututtamaan, kun ruoanlaittopuuhat olivat käynnissä.
Ehkä alan piireissä kulkee perimätieto tällaisestakin
leiriytymispaikasta.
Käväisin
vilkaisemassa rantapusikoitunutta keittokatosta, enkä kokenut huonoa
omaatuntoa, kun en vinkannut sitä leiriytyjille. Avoseinäisessä
pikku parakissa on aikanaan neljä emäntää - ajan olot huomioiden
rohkenen tässä kohden harjoittaa sukupuolistereotypiaa - voinut
kokata omalla Trangialla, Primuksella tai kuka milläkin. Vai
vihjaavatko yhden loosin rakenteet peräti kaasulieteen?
Keittokatos
on aikanaan palvellut myös paikallisen nuorison kesäiltojen
viettämistä. Sisäseiniin ovat jättäneet puumerkkinsä hiukan yli
40 vuotta sitten Petteri ja Kipa. Sari ja Arto ovat
vierailleet paikalla kesäkuun 1978 viimeisenä päivänä, Sari ja
Päxä puolestaan heinäkuun lopulla seuravana vuonna. Suurin osa
päiväyksistä on 1970-luvulta. Vanhin viittaa kesään 1971.
Harvojen uudempien mukaan M ja A ovat käyneet naku-uinnilla
12.6.1996. Vaikka rakennelman katto on ehjä, on noinkin kauan sitten
piirrettyjen tekstien säilyminen ulkoilmassa hienoinen saavutus.
Mitä
mahtaa kuulua pariskunnille nykyään? Oliko se yhden kesän juttu?
Vai meneekö tämä kesä lastenlasten kanssa mökillä?
Tunnistaisivatko Sari ja Päxä vielä toisensa luokkakuvasta, jonka
värimaailma on kuin Instagramista? Vai vaihtavatko he kuulumisia
Facebookissa viikoittain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti