Illallisvieras

Illalla ryhtyessämme valmistelemaan satokauden ensimmäistä kesäkurpitsakeittokattilallista satuin vilkaisemaan keittiön ikkunasta ulos. Siiliystävämme iltalenkillään jäi huilimaan pihakuusten alle. Taloutemme kameratilanne on eilisellä vapaaehtoistyöreissulla sattuneesta syystä heikonlainen, mutta yhdestä löytyi sen verran virtaa, että päästiin muistikortittamaan piikikäs vieraamme.

Nätti otus tuo piikkipallo on kuin mikä. Taustalla näkyvä kellansävyinen möykky puolestaan on kesäiselle päivystyspaikalleen nukahtanut Viljami-kissa. Kissa kunnioittaa luonnostaan siilin elinrauhaa. Se ymmärtää, että modernin pikkupedon ja vuosimiljoonaisen "elävän fossiilin" liian läheinen kohtaaminen ei olisi ensinmainitun kannalta lainkaan mukavaa.

Onkohan siili päätellyt valoisan ajan lyhenemisestä, että hyönteisten lisäksi voisi jo maistua muukin ruoka? Talven varalle kun pitäisi saada massaa kerättyä ainakin kahdeksansataa grammaa. Tarjosimme illallisvieraallemme suositusten mukaisesti pikku annoksen kissanmakkaraa. Se maistui hyvin.

Kun ateria oli nautittu, lähellä lepäillyt Viljami keksi, että täällä tuoksuu kissanmakkara. "Sori, kaikki meni jo", totesi siili lähtiessään jatkamaan kohti yön seikkailuita. Viljamin piti tyytyä hieman närkästyneenä katselemaan kylläisen siilin menoa turvaetäisyyden päästä, varmuuden vuoksi suojarakenteen takaa.

Erinomainen tietopaketti siileistä on Siili kiikarissa -sivusto. Omat siilihavainnot voi lähettää myös Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokantaan.