Suolla

Ei tullut lauantaiaamusta toista mattopyykkiaamua. Yöllinen puhelinsoitto teki tyhjäksi myös aikeen osallistua lumiauran maalaustalkoisiin veturitallilla. Herätys oli arkipäivän tapaan ja auton nokka kohti Tammelaa. Torronsuolla kadonneen marjastajan etsintään oli hälytetty paikallisten lisäksi ainakin itänaapurit eli Etelä-Pirkanmaan paikallistoimikunta.

Lauantai ei alkanut lupaavasti. Vetäessäni yön yli pyykkinarulla kuivuneita perjantaisen pesupäivän kastelemia työhousuja jalkaan jouduin toteamaan, että kimalainen oli houkuttunut keltaisesta huomioväristä. Hätätilanteessa pistiäinen teki sen minkä Luoja ja luonto on sen perimään koodannut. Kamikaze-isku kohdistui potkaan. Onneksi kotona on sisar hento valkoinen ja Hydrocortisonia.

Eilinen meni suolla kävellessä. Etsintäväkeä saapui paikalle muutamia kymmeniä. Kesäloma-aikaan vapaaehtoisten haaliminen kasaan ei ole kovin helppoa ja siksi hälytys oli naapuritoimikuntiinkin mennyt. Lentokone tuki toimintaa lintuperspektiivistä käsin. Helikopteri lämpökameroineen oli käynyt jo aiemmin, mutta ei siitä näillä keleillä paljoakaan iloa ole. Ilma-alukseen liitetty lämpökamera sai pelastustoimissa jokseenkin legendaarisen maineen Estonia-onnettomuuden yhteydessä. Se toimii, missä toimii. Syyskylmältä mereltä elävien ihmisten löytäminen heidän säteilemänsä lämpöherätteen avulla on jokseenkin helpompaa kuin kesäkuumalla suolla tai metsässä satojen hirvieläinten, lämpöä varanneiden kivien ja vaikka minkä lämmönlähteiden joukosta.

Pääsin rivimieheksi Heikin, paikallisen palokuntamiehen johtamaan ketjuun. Oli hyvä idea vaihtaa maiharit kumisaappaisiin ennen maastoon lähtöä. Päivän aikana tehtiin kolme vetoa kohteena olleen suoalueen yli. Varsinkin viimeisellä kerralla, keskellä lampareista suota, tuli useampaankin kertaan upottua juuri saappaanvarren verran huolimatta siitä, että lähtiessä otin varusteeksi kolmimetrisen sähköasennusputken pätkän maastotutkaimeksi. Kovalla maalla kävelyyn tavallinen kumisaapas on kaltaiselleni lättäjalalle vihoviimeinen jalkine, mutta kostea ja pehmeä maasto antaa ergonomiapuutteet anteeksi.

Kymmenen tuntia haravointia väsytti. Kulkuvauhti oli hiljainen, kun koko ajan tarkkailtiin ja pöyhittiin maastoa. Helle, pehmeä alusta ja jatkuva valppaana oleminen toivat haasteen.

Rivimies ehtii kulkiessaan ja katsellessaan miettimään kaikenlaista. En ole sulan maan aikaan kulkenut suolla sitten edellissyksyisen pommikoneenhylyn etsintäretken Lapissa. Pitäisi käydä enemmän, koska suo on yksinkertaisesti kaunis. En yhtään ihmettele, että puolisoni viihtyy suomaisemissa. Jossain vaiheessa iltapäivää alkoi päässä soida Finlandia ja maisema muuttui mustavalkoiseksi. En tainnut olla ainoa. Kun saatiin käsky hylätä mukaan kiskotut karahkat, joita oli tarkoitus tarvittaessa käyttää silta-aineina pahimpien kosteikkojen ylitykseen, aika moni iski omansa mättääseen tarpeettomankin lujaa. Yhtenäiskulttuuri on vahvaa.

Lauantain isoimmaksi löydökseksi jäi Ilmatieteen laitokselta Jokioisista joskus lähetetty ja sittemmin pudonnut säähavaintopallo. Varttuneemmat muistelivat, miten 1960-luvulla koulupojat haeskelivat niitä kesät pitkät ansiomielessä - silloisen huippuelektroniikan löytäjät saivat palauttamastaan löydöstä valtiolta huomattavan rahallisen korvauksen.

Sunnuntai-iltapäivänä urjalalaiskollegoiden tekstiviesti kertoi, että operaatio päättyi onnellisesti.

Muutama kuva lauantaipäivältä.