Ruudinkäryä |
Päättyvää
viikkoa on maassa vietetty muun muassa museoviikkoa
ja ampumataitoviikkoa.
Viimeksimainitun merkeissä kotikylän yhdistys järjesti tänään
ulkoradalla ampumataitopäivän, johon päätin mennä mukaan.
Tunnustaa
täytyy, että en ole lajia liiaksi harjoittanut. Neljännesvuosisata
sitten sotaväessä ammuin silloisen ykkösluokan pinssin, johon ei
muistaakseni hurjia vaateita ollut ja jonka sain viimeisten joukossa.
Joskus myöhemmin innostus on välillä iskenyt ja pian taas
laantunut. Jos siinä välillä on täytynyt taulun tähdätä, on
mennyt yleensä ohi. Niin tänäänkin toisissa kohden, toisissa taas
ei.
Ammuttiin
niinsanottu prosenttiammunta pistoolilla ja kiväärillä, ja
kisalajeista pikapistooli. Kivääristä pidän enemmän, ja sain
ammuttavakseni oikein miellyttävän aseen, mutta hämmästyksekseni
parhaan tulokseni tein pikapistoolissa. Olisiko niin, että kun
laskettelee vaaditut laukaukset menemään ensin 10 ja sitten 8
sekunnin sisällä, eivät harjoittelemattomatkaan kädet ehdi
vapista liikaa?
Muuten
olen sitä mieltä, että ampumataidon alkeet on yhdenlainen
kansalaistaito. Vähän kuin moottorittomalla tai
moottorikäyttöisellä ajoneuvolla liikenteessä ajaminen. Ja
pitkälti samoista syistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti