Ratapihalta

Torstai-iltana Museoveturiseuran aktiivit joutuivat kokemaan jokaisen rautatiemuseotoiminnassa mukana olevan painajaisen: museojunaonnettomuuden. Veturimuseon Dm7-kiskoauto nimittäin törmäsi henkilöautoon vakavin seurauksin.

No, Veturimuseon "Lättähattu" ei liiku omin konein eikä törmäile autoihin, ellei asiaa erikseen järjestetä. Paikallisen SPR:n osaston, VPK:n ja Museoveturiseuran kesken jo edellissyksynä sovittu harjoitus toteutettiin viimein.

Omalle kohdalle osui helppo tehtävä. Ei tarvinnut kuin maata ja puhua sekavia. Olin onnettomuusjunan harrastajakippari, joka törmäyksessä kaatuessaan loukkasi itsensä sen verran pahasti, että harjoitutti pelastajillaan šokkipotilaan ensiapua. Hyvä rooli sikälikin, että tuulisella loukkaantuneiden kokoontumispaikalla ajouran varressa sai olla käärittynä avaruuslakanaan ja vilttiin.

Veturimuseon Vr2-höyryn kupeessa, kahvikupin ja pasteijan kera pidetyssä purkupalaverissa harjoitukseen osallistuneet pitkän linjan SPR- ja VPK-konkarit kiittelivät järjestäjiä todenmukaisesta ja mielekkäästä skenaariosta. Käytännön toimintavalmiuden kannalta on hyödyllisempää harjoitella pelastustaktiikkaa ja loukkaantuneiden oikeaoppisia siirtoja kuin järjestää tilanteeseen ylenmäärin vauhtia, savuja ja vilkkuvaloja.

Lauantaina kevätpuuhat veturitallilla jatkuivat pienten talkoiden merkeissä. Paljoa ei ollut tehtävää, mutta nyt museo alkaa olla siinä kunnossa, että kevään koululais- ja päiväkotiryhmien sopii tulla vierailulle.