Kirjoja hyllyyn

Kirjojen hankkiminen omaksi on epäekologista, tilaavievää ja kirjastojen maassa vieläpä tyhmää. Kulttuurisnobbailustakaan se ei käy, kun alkukielisten sijasta tyytyy suomennettuihin.

Silti sorruin taas Akateemisen kirjakaupan alennusmyyntiin. Vuosien saatossa sieltä on tullut hankittua lähinnä antiikin ajattelijoiden, kirkkoisien, kiinalaisten klassikkojen ja uudempien länsimaisten filosofien teosten käännöksiä: sellaista kirjallisuutta, jonka olen ajatellut olevan sisällöllisesti pidempikestoista kuin päiväkohtaisen tieto- tai kaunokirjallisuuden. Nyt mukaan tarttui viisi kirjaa: kreikkalaista talousosaamista Ksenofonin muistiinmerkitsemänä, keisari Augustuksen omaelämäkerta ja kooste Husserlin fenomenologiaa. Kaksi muuta olivat yhdysvaltalaisprofessori J. Haldonin tiivis Bysantin historia ja brittihistorioitsija A. Robertsin tuoreehko toisen maailmansodan kokonaisesitys. Viimeksimainittu aihe ei kuulu omassa kiinnostuskategoriassani kovin korkealle, mutta ajattelin, että täytyy hyllyssä olla edes yksi tuota loppuunkalutulta tuntuvaa aihetta kansainvälisestäkin näkökulmasta tarkasteleva teos. Tosin poikasena ahmin lapsuudenkotini kirjahyllystä K. von Tippelskirchin toisen maailmansodan historiaa oikeastaan ymmärtämättä, miten erikoislaatuinen tuo kaksiosainen jättiteos lähtökohdiltaan oli. Sen oli kirjoittanut hävinneen osapuolen kenraali vain muutamia vuosia sodan päättymisen jälkeen.

Perusteltakoon käännetyn kirjallisuuden hankkimista vaikka sillä, että se saattaa pieneltä osaltaan ehkäistä eilen uutisoitua kansan jakautumista kahteen kerrokseen kielitaidon mukaan. Jos hyvin suomennettua ja sisällöltään hyvää tietokirjallisuutta ostetaan, sitä myös kannattanee tuottaa, jolloin ainakaan kielten osaamattomuus ei tule esteeksi tiedollisen sivistyksen hankkimiselle.

Voi olla, että jonakin päivänä sähköinen kirja lyö paperimuotoisen, mutta tuolloin kyse on vain muodosta, ei esimerkiksi kielellisen saavutettavuuden kysymyksistä.

Tähän saakka kokeilemieni laitteiden perusteella en olisi valmis vaihtamaan paperista sähköiseen muotoon. Tosin en ole päässyt tutustumaan tarkoitukseen vartavasten tehtyihin Amazonin Kindlen tyyppisiin laitteisiin.

Kuvia näytölle

Olen jaksanut jo pitkään olla vaikuttunut Lumia-puhelimen saumattomasta integraatiosta työmaan Exchange-järjestelmään. Ainakin Nokian omalla Mail-sovelluksella sähköposti ja kalenteri toimii hienosti, enkä usko, että Outlookin ystävilläkään on ongelmia.

Työkäyttöön tarkoitetut ominaisuudet eivät välttämättä ole päällimmäisenä mielessä älypuhelinten kuluttajakaupassa. Hauskat ja näyttävät sitäkin enemmän.

Ilmainen Photobeamer on ainakin vähän aikaa näyttävänhauska. Täytyy tunnustaa, että ohjelmaa kokeillessani ihmettelin hetkisen, miten tuo on teknisesti mahdollista: eihän pöytäkoneessa, jolla puhelimessa olleita kuvia katselin, ollut minkäänlaista langatonta tiedonsiirtosovitinta. Olen selvästikin nauttinut vielä liian vähän pilveä tai muuten vain jumittunut vanhanaikaiseen näkemykseen tietokoneen olemuksesta.