Hapuilua kiinan aikavyöhykkeellä

Eilen illalla oli tunnustettava, että kiinankielen opiskelu tökkäsi pahemman kerran. En ole onnistunut selvittämään itselleni shì ... de -rakenteen (是... 的) ja le-modaalipartikkelin (了) käyttötapojen eroa, kun kysymys on menneessä ajassa tapahtuneesta.

Ensinmainittu rakenne suomennetaan usein samaan tapaan kuin suomen kielen perfekti. Esimerkiksi lause Tā shì yī jiǔ liù jiǔ nián shēng de (他 是 一 九 六 九 年 生 的) suomennetaan Hän on syntynyt vuonna 1969. Mutta vaikka suomessa voidaan sanoa lähes sama asia myös imperfektissä: Hän syntyi vuonna 1969, kiinassa ei voida sanoa: Tā yī jiǔ liù jiǔ nián shēng le. (他 一 九 六 九 年 生 了).

Olisi mukavaa, jos voisi yrittää opiskella säännön imperfektin muodostamiseksi ja säännön perfektin muodostamiseksi. Mutta kiina ei näemmä taivu meikäläiseen aikamuotokäsitykseen.

Hahmotusvaikeuteni ja värinymmärrykseni on sitä luokkaa, että todennäköisesti tämäkin selostus on päin puksipuuta kirjoitettu. Saa nauraa vapaasti, mutta ei ole pakko.

Kemikaalintuoksuinen automatka

Työpäivän jälkeen noudin auton automaalaamolta, missä se oli viettänyt kolme päivää ruostesuojauskäsittelyssä. Autossa on nyt vähäistä voimakkaampi kemikaaliaromi.

Kaksi ensimmäistä autoani - "Tippa-Renu", jonka hankin ajan tavan mukaan puolisen vuotta ennen ajokortin saamista, ja sitten paljon myöhemmin, opiskeluvuosien autottomuuden jälkeen, Subaru joka tuli lapsellisuuden puuskassa hankittua nelivedon ja tehokkaan moottorin innoittamana - olisivat saattaneet olla parhaimmillaan jopa välttäviä kulkupelejä, elleivät ne olisi olleet pohjistaan läpiruostuneita. Niiden jälkeen autoihin on tullut teetettyä suositusten mukaiset ruosteenestokäsittelyt, ja korroosio-ongelmilta ja niiden loputtomalta korjaamiskierteeltä on saanut välttyä. Ikävä kyllä autoilun hintaa nuokin nostavat - tosin nykytaksat tietäen luultavasti vähemmän kuin peltityökierteen alulle päästäminen.