Kirjoja hyllyyn |
Kirjojen
hankkiminen omaksi on epäekologista, tilaavievää ja kirjastojen
maassa vieläpä tyhmää. Kulttuurisnobbailustakaan se ei käy, kun
alkukielisten sijasta tyytyy suomennettuihin.
Silti
sorruin taas Akateemisen kirjakaupan alennusmyyntiin. Vuosien
saatossa sieltä on tullut hankittua lähinnä antiikin
ajattelijoiden, kirkkoisien, kiinalaisten klassikkojen ja uudempien
länsimaisten filosofien teosten käännöksiä: sellaista
kirjallisuutta, jonka olen ajatellut olevan sisällöllisesti
pidempikestoista kuin päiväkohtaisen tieto- tai
kaunokirjallisuuden. Nyt mukaan tarttui viisi kirjaa: kreikkalaista
talousosaamista Ksenofonin muistiinmerkitsemänä, keisari
Augustuksen omaelämäkerta ja kooste Husserlin fenomenologiaa. Kaksi
muuta olivat yhdysvaltalaisprofessori J. Haldonin tiivis Bysantin
historia ja brittihistorioitsija A. Robertsin tuoreehko toisen
maailmansodan kokonaisesitys. Viimeksimainittu aihe ei kuulu omassa
kiinnostuskategoriassani kovin korkealle, mutta ajattelin, että
täytyy hyllyssä olla edes yksi tuota loppuunkalutulta tuntuvaa
aihetta kansainvälisestäkin näkökulmasta tarkasteleva teos. Tosin
poikasena ahmin lapsuudenkotini kirjahyllystä K. von Tippelskirchin
toisen maailmansodan historiaa oikeastaan ymmärtämättä, miten
erikoislaatuinen tuo kaksiosainen jättiteos lähtökohdiltaan oli.
Sen oli kirjoittanut hävinneen osapuolen kenraali vain muutamia
vuosia sodan päättymisen jälkeen.
Perusteltakoon
käännetyn kirjallisuuden hankkimista vaikka sillä, että se
saattaa pieneltä osaltaan ehkäistä eilen uutisoitua kansan
jakautumista kahteen kerrokseen kielitaidon mukaan. Jos hyvin
suomennettua ja sisällöltään hyvää tietokirjallisuutta
ostetaan, sitä myös kannattanee tuottaa, jolloin ainakaan kielten
osaamattomuus ei tule esteeksi tiedollisen sivistyksen hankkimiselle.
Voi
olla, että jonakin päivänä sähköinen kirja lyö
paperimuotoisen, mutta tuolloin kyse on vain muodosta, ei esimerkiksi
kielellisen saavutettavuuden kysymyksistä.
Tähän
saakka kokeilemieni laitteiden perusteella en olisi valmis vaihtamaan
paperista sähköiseen muotoon. Tosin en ole päässyt tutustumaan
tarkoitukseen vartavasten tehtyihin Amazonin Kindlen tyyppisiin
laitteisiin.
Kuvia näytölle
Olen
jaksanut jo pitkään olla vaikuttunut Lumia-puhelimen saumattomasta
integraatiosta työmaan Exchange-järjestelmään. Ainakin Nokian
omalla Mail-sovelluksella sähköposti ja kalenteri toimii hienosti,
enkä usko, että Outlookin ystävilläkään on ongelmia.
Työkäyttöön
tarkoitetut ominaisuudet eivät välttämättä ole päällimmäisenä
mielessä älypuhelinten kuluttajakaupassa. Hauskat ja näyttävät
sitäkin enemmän.
Ilmainen
Photobeamer
on ainakin vähän aikaa näyttävänhauska. Täytyy tunnustaa, että
ohjelmaa kokeillessani ihmettelin hetkisen, miten tuo on teknisesti
mahdollista: eihän pöytäkoneessa, jolla puhelimessa olleita kuvia
katselin, ollut minkäänlaista langatonta tiedonsiirtosovitinta.
Olen selvästikin nauttinut vielä liian vähän pilveä tai muuten
vain jumittunut vanhanaikaiseen näkemykseen tietokoneen olemuksesta.
2 kommenttia:
Työpaikan kahvihuoneessa kollega kehui runsaasti Sony Reader'iä - kyseinen henkilö käytti tätä suomalaisen kirjallisuuden lukemiseen. Kieltämättä, kiinnostuin.
Kiitos vinkistä, tuo Sony vaikuttaa mielenkiintoiselta. Eikä olisi niin "yhden toimittajan laite" kuin Kindle (jolla ei taida olla täällä edes jälleenmyyjää).
Lähetä kommentti