Kolme päivää koululaisena

Olen viettänyt alkuviikon opiskelijaelämää, kun kolme työpäivää on tullut käytettyä Työterveyslaitoksen Tampereen yksikössä työsuojelupäällikön perustietokurssin ensimmäisellä osalla.

Taannoin kirjoitin lyhyt- ja täsmäkurssien turhuudesta laajempien kokonaisuuksien opiskelussa, mutta ainakin Työterveyslaitoksen työsuojelukoulutustarjonnan kohdalla pitää mainita, että molemmat tähän asti käymäni, viimekeväinen peruskurssi ja nyt tämä päällikkökurssi, ovat olleet myönteinen poikkeus.

Tosin täytyy todeta, että ilman viisipäiväistä peruskurssia kolmipäiväisen päällikkökurssin anti olisi ollut ohut, kun sisällöllisiin asioihin ei ehditä perehtymään kuin pintapuolisesti. Peruskurssin ollessa pohjalla päällikkökurssi toimii hyvänä perusasioiden kertauksena ja tarjoaa niihin nimensä mukaisesti työsuojelupäällikön näkökulman.

Koulutus pidettiin Teiskontiellä sijaitsevassa valtion virastotalossa eli Hippostalossa, jota joku on joskus sanonut Tampereen rumimmaksi suureksi rakennukseksi. Tiettävästi kannattajansa on myös ainakin Hervannan Mikontalolla ja hotelleilla Ilves ja Rosendahl. Koulumatkat hoituivat mukavasti taajama- tai pikajunilla. Asemalta ehti mainiosti kävellä kurssipaikalle ja siinä ohessa nauttia euron aamukahvikupillisen sähköverkkoasentajien ja kiinteistönhoitajien suosimassa Pörriäisessä. Koulupäivän jälkeen turvauduin jatkoyhteyden takia bussilinjaan 16.

Sekin täytyy todeta, että koulunpenkillä istuminen on raskasta. Varsinkin eilen, kun työsuojeluasioiden päälle tuli vielä kiinan tunnit työväenopistolla. Hiihtolenkki muina iltoina on puolestaan ollut terveellistä vaihtelua. Paitsi toissapäivänä, kun pidettiin peesaamista yrittäneiden takia turhan kovaa vauhtia (sellainenkin suksimiestyyppi on edelleen olemassa, joka havaitessaan tulleensa palmikkopään ohittamaksi ryhtyy pyrkimään väen vängällä takaisin edelle, vaikka oltaisiin menossa ylämäkeä).