Kangxi Ceremony

Kiinan keisariajan ehkä kukoistavin dynastia, Ming, kaatui meikäläisen ajanlaskun mukaan 1600-luvun alkupuolella. Dynastian alkuajoista 1300-luvulta alkaen valtakunnan väestö oli kasvanut 65 miljoonasta yli 200 miljoonaan. Maata ei riittänyt kaikille viljeltäväksi, ja irtolaisväestöongelma synnytti kansannnousuja ja kapinoita. Dynastian viimeiseksi jäänyt keisari Chongzhen (vallassa vuosina 1627-1644) oli heikko hallitsija, ja todellista valtaa käyttivät hovimiehet. Samaan aikaan Ming-kaudella ties miten monenteen kertaan uudelleen rakennetun pitkän muurin - siitä lisää myöhemmin - pohjoispuolella hurjat mongolit olivat joutuneet taipumaan vielä hurjemman kansan, mantšujen, edessä.

Ming-dynastia romahti sekä sisältä että ulkoa päin tulleisiin uhkiin. Tarinan mukaan keisari Chongzhen hirttäytyi Beijingin Kielletyn kaupungin pohjoispuolisella Hiilikukkulalla, kun Li Zichengin johtama kapinallisarmeija ahdisti pääkaupunkia. Lopullinen niitti oli, kun keisarillisen armeijan pohjoisen rintaman komentaja Wu Sangui kyllästyi sisäiseen sekasortoon ja liittoutui mantšujen kanssa. Hän avasi Shansain solan portit mantšujen marssia suoraan pääkaupunkiin. Kenraali Wun armeija yhdessä mantšujen kanssa voitti Lin kapinallisarmeijan, ja valtakunnan uudeksi hallitsijaksi nousi mantšujen johtaja Shunzi. Hänen myötään Kiina siirtyi viimeiseksi jääneen keisarillisen dynastian Qingin aikaan.

Shunzi hallitsi vuodesta 1644 vuoteen 1661. Hänen kuoltuaan seuraajaki tuli vasta seitsenvuotias poika Xuanye, joka otti hallitsijanimekseen Kangxi. Kiinalaisten omaan historiankirjoitukseen Kangxi on jäänyt yhtenä maan suurimmista hallitsijoista. Vaikka hänen hallitusaikanaan ei seilailtu merillä tai tehty löytöretkiä Afrikkaan, kuten Ming-dynastian kultakaudella, Kangxin aikana valtakunta saavutti käytännössä toistaiseksi laajimmat mittasuhteensa. Hänen valtakaudellaan Kiinaan liitettiin alueita niin mongoleilta, venäläisiltä kuin vietnamilaisilta. Kangxi halusi rakentaa valtakuntansa hallinnon edellisen dynastian hyvien perinteiden pohjalle eli sangen kiinalaiseksi. Hän ja mantšut ylipäätään

suosivat kulttuuria, nimenomaan kiinalaista kulttuuria. Kerrotaan, että Kangxi aloitti jokaisen työpäivänsä kuuntelemalla luennon Konfuzin ajatuksista. Hänen hallituskaudellaan laadittiin ensimmäinen kiinan kielen suursanakirja. Ja viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä Kangxin kaudella sai syntynsä kiinalaisten klassisten tekstien kokoelma Guwen guanzhi, josta olen kirjoittanut pätkän aiemmin. Kuvassa on Kangxi ikuistettuna kesäpalatsinsa erään rakennuksen seinällä.

Sotaisan puolipaimentolaiskansan jälkeläisenä Kangxi ymmärsi pitää välit kunnossa mahdollisiin tuleviin vihollisiin. Jos jopa mongolit nyt kuuntelivatkin mantšuja, saattoi olla vain ajan kysymys, milloin nousee vielä voittoisampi kansa. Varsinkin pohjoisille naapureille Kangxi tarjosi mieluummin rauhaa, hyvää ruokaa ja iloisia pitoja kuin miekkaa.

Keisari itse tunsi Konfuzin esi-isiä kunnioittavien oppien ohella luultavasti buddhalaisuuden itselleen läheisimmäksi uskonnoksi, mutta valtio suhtautui suvaitsevaisesti myös muihin uskontokuntiin. Euroopasta saapuneet roomalaiskatoliset jesuiitat saivat keisarin hovissa merkittäviä asemia astronomisen ja ylipäätään luonnontieteellisen osaamisensa ansiosta. Protestanttisessa historiankirjoituksessa huonon jälkimaineen saaneet jesuiitat tulivat hyvin toimeen kiinalaisten kanssa, mutta dominikaanit ja lopulta heidän vaikutuksestaan paavi Klemens XI päätyivät suvaitsemattomalle kannalle kiinalaisten uskonrauhaa kohtaan. Vastineeksi Kangxi poisti kristinuskon virallisen aseman valtakunnastaan.

Kangxi eli ajan mittapuun mukaan vanhaksi ja ehti hallita 61 vuotta, vuoteen 1722 saakka. Liian pitkä hallituskausi oli kansalle vahingoksi, sillä dementiaan sairastuttuaan keisarista tuli vainoharhainen. Samaan aikaan, kun hän mielivaltaisesti surmautti kuvittelemiaan sisäisiä vihollisia, valtion kassa hupeni kasvaneen korruption myötä.

Aikanaan valtaan noussut Kangxin pojanpoika, Qing-dynastian suurimman kukoistuksen vuosina hallinnut keisari Qianlong ei toistanut tässä suhteessa isoisänsä virheitä. Hän luopui vapaaehtoisesti vallasta hallittuaan 60 vuotta. Syyksi hän ilmoitti kunnioituksen isoisäänsä kohtaan: hän ei haluaisi hallita pidempään kuin tämä. Qianlongin ele oli kaunis ja takasi hänelle valtaisan kansansuosion. Mutta Qianlong onnistui tekemään hallituskaudellaan jotakin ehkä vielä pahempaa kuin vanhuudensairas isoisä aikanaan: suistamaan Qing-dynastian ja koko Kiinan perikadon alkuun. Omahyväisessä hybriksessään hän sulki maan satamat ulkomaankaupalta Kantonia lukuunottamatta, mistä alkoi Kiinan kansantalouden taantuma yhä kansainvälistyvässä maailmantaloudessa. Voidaan aiheellisesti kysyä, oliko 1800-luvulla alkanut ja toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin kestänyt Kiinan alennuskausi suoraa seurausta Qianlongin eristäytymispolitiikasta.

Takaisin Kangxiin. Hebein maakunnassa, varsinkin Chengden seudulla, Kangxi on tätä nykyä lähes myöhäisempään seuraajaansa Mao Zedongiin verrattava kansallinen ikoni. Hän kun rakennutti Chengdeen kesäpalatsin, josta käsin hallitsi suunnatonta valtakuntaansa kuumana vuodenaikana.

Kangxin perintöä kunnioitetaan Chengden esikaupunkialueen "kulttuuripuistossa" järjestettävällä suurimuotoisella ulkoilmanäytöksellä. Keisarin elämäntarinaa kuvataan vajaan kahden tunnin mittaisella satojen näyttelijöiden esittämällä musiikkiin, tanssillisiin elementteihin ja toiminnallisiin kohtauksiin perustuvalla kavalkadilla, jota tehostaa sanalla sanoen käsittämättömän vaikuttava esitystekniikka. Molemmat nähneenä uskallan sanoa, että tehosteistaan tunnettu elektronimuusikko J.-M. Jarren valoshow on aika pientä taskulampuntuiketta verrattuna "Kangxi Ceremonyyn", jossa vuorten rinteisiin rakennetaan milloin ratsumiesarmeijoita, milloin kokonaisia kaupunkeja pelkän AV-tekniikan voimin (esityksen nimen englanninnos on suunnilleen yhtä käsittämätön kuin esitys itse). Ja lisäksi tulevat esityskentällä ratsastavat tai jalkaisin liikkuvat joukot. Kaikkein oudoimmalta tuntui se, että väkirikkaaksi sanotussa maassa moista esitystä seuraamaan saapui vähemmän väkeä kuin keskimääräiseen Valkeakosken Hakan peliin - selvästi vähemmän kuin esityksessä oli näyttelijöitä. Selityskin löytyi: "Kangxi Ceremonya" esitetään joka ikinen kesäilta ja on esitetty jo toista vuotta. Lisäksi pääsylipun hinta, lähes 40 euroa meikäläisessä valuutassa, on kiinalaisittain sangen korkea varsinkin ottaen huomioon, että ei olla Beijingin tai Shanghain kaltaisessa metropolissa. Kovaa pääsylipun hintaa selittänee se, että esitys on toteutettu yksityisen rahoituksen turvin, ei valtiollisena projektina.

"Kangxi Ceremonya" on vaikea kuvailla sanoin. Jos siellä päin Kiinaa liikkuu ja tilaisuus esityksen näkemiseen tarjoutuu, kannattaa mennä katsomaan. Vaikka ei ymmärrä kiinan kieltä ja vaikka tietämys historiallisista yksityiskohdista on puutteellinen, tarjotaan silmille ja korville sulateltavaa pitkäksi aikaa.