Three nights in Beijing makes a hard man humble

Retken lopuksi majoituttiin pääkaupunkiin Beijingiin. Hotelli oli "hyvää keskitasoa", meikäläisittäin jossain kaukana luksuksen tuolla puolen. Mainostivat, että perjantaiaamuisin on tarjolla ammattimaista taiji-harjoitusta. Mentiin mukaan, ja hyvin menee, peukutti treenin vetäjä kauneimmalle vaaleaihoiselle.

Lauantaiaamuna oli ajatus mennä mukaan puistossa. Ensin 24-liikesarja, mutta vaihtoivat eri tyylisuuntaan, jossa pohjoiset barbaarit jäivät heti kättelyssä. Opeteltu on 24 liikkeen Beijing-muoto, eikä osaamisalaan kuulunut minkään tyylisuunnan pidempi. Taka-alalla muuan nainen teki niin kaunista Beijing-muotoa, että ei kehdattu kysyäkään, pääsisikö mukaan.

Koko retken ajan oli syöty seisovis... ei vaan pyörivistä pöydistä, mutta niin piti reissun loppua kohden kiristää vyötä yhden kolon verran. Kasviksia paljon, paistetaan upporasvassa, syödään puikoilla. Ruoka oli sanalla sanoen taivaallista.

Ensimmäisenä iltana lähdettiin kullan kanssa kävelylle. Tarkoituksena oli käydä kaupungin vanhalla rautatieasemalla, mutta onneksemme valitsimme väärän kävelytien. Kevyenliikenteenväylän sillalla oli muitakin junabongailijoita. Takaisin puistojen kautta kävellessämme 20-miljoonainen pääkaupunki näytti lempeimmät kasvonsa. Vaaleaihoista pariskuntaakaan ei tuijoteltu.

Sen sijaan aamukävelyllä Taivaallisen rauhan aukiolla suomalaisryhmä päätyi jälleen etsimiin. Väkeä torille tulee Kiinan eri osista, jolloin vaalea- ja punatukkaiset ovat vähintään puhemies Maon kuvaan verrattavia kuvattavia.

Yhteisiä kohteita oli tarjolla paljon, yhtenä hurja akrobaattiesitys, jossa surmanajoa teki parhaimmillaan/pahimmillaan kahdeksan moottoripyöräilijää. Vapaa-aikana kokeiltiin kaupungin metroa. Kieltä osaamattomalle jälleen haastava paikka, mutta muutoin turvallinen ja selkeä.