Kesäyön uni VR:n vesitornin katveessa

Kotikylässä on jälleen avautunut ympäristötaidenäyttely Näkymä. Kylän toiseksi vanhin kivirakennus pihamaineen sai palvella ensimmäistä avajaistapahtumaa, kun Teatteri Pensas esitti mielenkiintoisen tulkinnan Shakespearen Kesäyön unelma -klassikosta veturitallin takapihalla. Markon, Ilkan ja Pekan kanssa talkoiltiin yleisötapahtuman järjestelytehtävissä, jotka jäivät kevyiksi. Sähkön ja jätehuollon tarjoamista lähinnä.

En ole teatteritaiteen kuluttaja. Edellisestä kerrasta on vuosia. Mutta pensaslaisten Shakespeare vangitsi pysyttelemään vesitorninjuuren tarjoamassa aitiossa käytännössä koko näytöksen ajan. "Kesäyön unelma" oli aikansa yleisölle kuin "Tankki täyteen" omilleen. Molemmissa naureskeltiin niille kulttuurisille piirteille, jotka kuviteltiin läpikotaisin tunnettavan. Kuvassa Lysander ja Hermia herkistelevät ennen kuin tiensä joutuvat keijujen sekoittamiksi ja sitten jälleen onnellisesti yhteen.

Putos riimit paikoilleen niin kauniisti, että esityksen jälkeen kysyin, oliko se Cajanderin vai Jylhän käännös. Heidän, varsinkin ensinmainitun, tyylistä tuli tunnistettava varhaisina ikävuosina, kun kodin kirjahyllyn vasenta yläkulmaa hallinnut Kansojen historia -sarja kului käsissä ahkerasti; siinä taiteellisia tekstejä käytettiin kuin sekundaarilähteitä konsanaan. Ei kuulemma ollut, vaan Lauri Siparin, 1990-luvulta. Pakko tunnustaa, että nimi oli outo teatterin muukalaiselle.

Suuria yleisöjä eivät kylän kulttuuritapahtumat kerää. Teatteri Pensas houkutteli paikalle 22 katsojaa, kun Museoveturiseuran talkoolaiset ja vanhempainyhdistyksen puffetinpitäjät jätetään pois laskuista. Ei vähäväkisyys häpeä ole. Näyttelijöiden ja katsojien suhdeluku oli 17 000 asukkaan Akaassa katsomon eduksi toisin kuin 450 000 asukkaan Chengdessä, äskettäin nähdyssä ison maan isossa esityksessä.