Nuoret laulaa suvivirren

Joissakin suvaitsemattomissa oppilaitoksissa on kuulemma kielletty laulamasta suvivirttä kevätlukukauden päättämispäivänä. Toisiin taas tullaan ulkopuoleltakin, virttä kuulemaan.

Vanajan-Hämeen ammattikoululla jaettiin tänään tutkintotodistuksia. Valmistuvia ammattilaisia on monelta eri alalta, ja seremonia vie reilut kaksi tuntia. Kovin paljon enempää väkeä ei isoon saliin mahtuisi. Moni jo eläköitynyt kouluyhteisön jäsen tai muutoin vain varsinaiseen opetustoimintaan kuulumaton oli myös tullut, omien sanojensa mukaan, suvivirttä kuulemaan.

Minulla, välittömään opetusrajapintaan jo muutaman vuoden kuulumattomalla, oli aikomus viettää puhelimen ja sähköpostin kannalta rauhallinen päivä toimistohommissa, enkä ollut laittanut pikkutakkia saati pukua päälle enkä kravattia kaulaan lähtiessäni kevään viimeisellä Saarioispuolen linja-autovuorolla kaupunkiin. Kellon lähetessä yhdeksää painoin työhuoneen oven kiinni, kävelin portaat aulaan ja pihan poikki liikuntahalliin. Suvivirttä kuulemaan. Koodittomasti pukeutuneena jäin seisomaan ovensuuhun, kun istumapaikoista oli niukkuutta muutenkin. Oli hienoa nähdä, miten runsain joukoin vanhemmat ja muut läheiset olivat tulleet katsomaan omiensa juhlahetkeä.

Ammattilakkien suosio on kasvanut silmissä. Vaikka ammattilakki on kiistämättä ylioppilaslakin - joka puolestaan on jäljitelmä syntymäaikansa sotilas- ja muista virkalakeista - kopio, heraldisesti ammattilakit ovat mielenkiintoisempia kuin ylioppilasvastaavansa. Väreistä ja somisteista voi asiaa tunteva päätellä osaamisalan. Toki ylioppilaslakeissakin voi harjoittaa jatko-opintopaikkabongailua somisteiden ja kokardien perusteella. Tyttövaltaisilla aloilla ammattilakki oli ainakin tänä keväänä lyönyt paremmin läpi kuin poikavaltaisilla.