Reissusta toiseen

Kun olin kotiutunut laivaseminaarista, pääsin aloittamaan pätkityn kesäloman jälkimmäisen jakson. Vai olisiko tässä vaiheessa vuotta jo varhainen syysloma?

Kissaveljet jäivät kotikulmille hyvään hoitoon, kun ihmisasukkaat suuntasivat ensin kumipyörillä Tampereelle ja siltä rautapyörin päällä pohjoiseen. Makuuvaunussa oli tuttuun tapaan välillä kuuma ja välillä kylmä, mutta mukavampaa ja realistisesti toteutettavissa olevaa matkustusmuotoa ei ole vielä keksitty.

Melkein aikataulussa päästiin Kolariin. Asemamies oli järjestää muutaman auton kuljettajalle pienen paniikin väittäen, että autojaan vaunusta pois ajamaan tulleet mutta omiaan löytämättömät olivat jo viimeisessä autovaunussa. Mutta eihän moista voinut uskoa, kun juuri äsken omin silmin oli tullut laskettua kuormausrampille siirretyt yksi vanha Gfot ja kolme uutta Hccmqqr:ää. Inhimillisen erehdyksen syy selvisi: jostain syystä juuri tässä junassa uusia autovaunuja oli kolme, kun niitä sesongin ulkopuolella on vain kaksi. Kuulemma on joskus sattunut niinkin, että autovaunu on päätynyt kokonaan väärälle määräasemalle.

Majoituttiin samaan mökkiin kuin viime kesän reissulla. Iltapäivällä käväistiin patikoimassa Kellostapulille. Yllästunturin sivulaki ei ole kuin 502 metriä korkea, mutta pitkälle sieltäkin näkee. Kuvassa yksi naapureista: Kesänkitunturi juurellaan Kesänkijärvi. Jyrkkärinteinen pikkutunturi on helposti noustavissa vain yhdeltä suunnalta, mutta sieltä reitti sitten onkin helppo. Alemmilla poluilla vastaan tuli paljon sauvakävelijöitä, mutta tunturissa olimme ainoat. Hörpättiin termoskahvit ja katseltiin kun vieressä Iso-Ylläksen huippu alkoi peittyä nopeasti laskeutuvaan pilveen. Alas lähdettiin sopivalla ajoituksella sateen alkamista ajatellen. Ei kastuttu.

Koetetaan olla eksymättä

Kovin haastavia retkeilytavoitteita meillä ei ole, mutta kartta-aineistoa on varattu mukaan kohtuullisesti niin paperisessa kuin sähköisessä muodossa.

Mikä toimikoon aasinsiltana sille, että pääsen kerrankin leuhkimaan esiintyneeni televisiossa. Jälkeenpäin sain kuulla, että neloskanavan uutiset raportoi viime viikolla Tampereen operaatiosta ja näyttivät unohtaneen apinasuotimen matkasta noin kohdasta 3:45 alkaen useammassa kohdassa. Onneksi eivät äänittäneet. Lähdettäessä tehtävää suorittamaan sanoin ryhmälleni suunnilleen: "Noin, lähdetään meneen mutta koetetaan olla eksymättä." Noissa hommissa tarvitaan sopivasti hevosenleikkiä, mutta mistäpä satunnainen televisionkatsoja sen tietäisi. Johan olisi tullut hyvää mainetta vapaaehtoisväelle, jos moinen lause olisi mennyt eetteriin.