Loppuu se lyhytkin loma

Saivojärvet olivat saamelaisen kansanuskon palvontapaikkoja, joissa uhrattiin luonnonantimia erilaisille jumaluuksille. Saamelaiset uskoivat saivon pohjan alla avautuvan toisen maailman, jossa tuonpuoleinen saivokansa eleli onnellisena vailla tämänpuolisen huolia.

Nykyään saivojärviä tuskin pidetään porttina tuonpuoleiseen, mutta toinen uskomus on melko vankka. Saivojärvien nimittäin on uskottu olevan suuria hiidenkirnuja eli syntyneen jääkauden sulamisvesien hiertäessä suuria kiviä vasten kalliota. Nykygeologian mukaan saivon syntyprosessi on monimutkaisempi.

Yksi tunnetuimpia saivojärviä, Muonion kunnan eteläosassa sijaitseva 60 m syvä Pakasaivo on Lapin toiseksi syvin järvi heti Inarinjärven jälkeen. Se on suurempi kuin hieman pohjoisempana sijaitseva Äkässaivo. Vaikka Pakasaivolla ei ole aivan yhtä vaikuttavaa luonnon alttaritaulua kuin Äkässaivon Seitapahta, palvelee Pakasaivo nykypäivänkin uskonnonharjoittamista. Kävimme paikalla keskiviikkoaamuna järjestetyssä jumalanpalveluksessa, jossa taisimme olla lähes nuorimmat osallistujat. Senioriväkeä oli saapunut neljä linja-autollista.

Iltapäivällä jatkoimme seniorilajien merkeissä ja sauvakävelimme hyväkuntoista pururataa, talvista latupohjaa, Tunturijärvelle ja takaisin.

Viikko vierähti nopeasti, kuten odotettavissa oli. Mökin luovutuksen ja junanlähdön välillä on aina reilusti aikaa. Tällä kertaa ei lähdetty tuhlaamaan sitä ulkomaanmatkalle Ruotsiin, vaan ajeltiin huvikseen Leville ja sieltä Kittilän kautta takaisin Äkäslompoloon syömään ulos kerran reissun aikana. Ennen Kolaria käytiin katsomassa vielä rataverkkomme pohjoisinta päätepistettä, Rautuvaaran vanhaa kaivosta, syysmaisemissa. Kuten viime talvena, valinta kohdistui Äkäslompolo-pizzerian tarjontaan. Jälleen kerran täysi kymppi, eikä illallakaan ole vielä nälkä.

Autonkuormaus pääsi kolarilaiseen tapaan alkamaan mukavasti etuajassa ja sujui ripeästi. "Päivää. Vaunu onkin näemmä täynnä oman kylän väkeä", sanoin kun sattumalta samaan makuuvaunuun nousi veturitallilta tuttu puolisoineen. Syksynrapaisen Dr16 nro 2809:n vetämä P 272 kulkee ainakin alkumatkallaan kohti Oulua ja veturinvaihtoa täsmälleen aikataulussa.