Uusi syrjäyttää vanhaa

On rakennettu uutta koulutaloa. Työmaakokoukset ovat joskus mielenkiintoisia havainnointikohteita sosiaalipsykologisesta näkökulmasta katsottuna. Aikanaan niinsanotut frankfurtilaiset olivat kiinnostuneita näistä näkökulmista. Heidän ajatuksilleen oli tilaus, koska juuri käydyn toisen maailmansodan piilevät alkusyyt kiinnostivat monia. Sittemmin nuo tarkastelukulmat jäykistyivät kulloinkin muodissa olevien ismien vakiinnuttamisyrityksiksi.

Lukemisen arvoiset K. Päätalon "Ihmisiä telineillä" ja T. Harran "Maakiila" kuvaavat 1950-luvun puolifiktiivisiä rakennustyömaita pienoisyhteiskuntina. On ollut mielenkiintoista huomata, miten moni romaanihahmo on 2010-luvulla vielä hyvissä voimissa, varsin nuorekkaana, ja osunut jälleen kerran samalle työmaalle, kolmisenkymmentä kilometriä etelämmäksi silloisista.

Uuden rakentaminen tarkoittaa usein jonkin vanhan korvautumista. Ammattikoulutus jättää lähitulevaisuudessa pari vanhaa rakennusta, kun uusi valmistuu. Pois jääviin liittyy ymmärrettävästi paljon muistoja ja kiintymystä. Liittyy, vaikka toinen on huonossa kunnossa ja toinen epäkäytännöllinen, mistä syistä kyseisten tilojen käyttöasteet ovat olleet 30-40 prosentin luokkaa.

Tänään iltapäivällä vietettiin viehättävä tilaisuus vanhaa muistellen. Mukana oli myös monia päivätyönsä jo tehneitä. Saatiin kuulla eläviä muistoja asioista ja henkilöistä, jotka on ala- tai paikallishistorioihin tallennettu. Itse koulutalo on iso ja jykevä, puhdaslinjainen 1950-lukulainen. Upealla paikalla veden ääressä. Hiukan ennen vuosituhannen vaihdetta kauniiksi remontoitu. En ihmettele, että monelle tulee ikävä.

Omakin työhuoneeni on vielä vähän aikaa siellä, kuten on ollut jo alun toistakymmentä vuotta. Silti en välttämättä osaa jäädä ikävöimään. Pelkkä kauneus kun ei riitä. Vasta käytännöllisyys ja kauneus ovat suunnilleen yhtä kuin täydellisyys. Tässä talossa nuo eivät ole olleet tasapainossa. Yhä herättävät vilunväreitä muistot siitä, miten perinteitä kunnioittaen saneerattu vanha koulu piti jo hetki remontin jälkeen saada palvelemaan ICT-kuplan paisuttamia alan koulutustarpeita. Paksut kiviseinät ja puutteelliset kaapelikanavat eivät olleet hyvä yhtälö. Toki monen muun alan tarpeita talo on palvellut sellaisenaankin hyvin, mutta silloin yhden sektorin tarpeet ylikorostuivat.

Väen tuntien uskon, että fyysisen toimintaympäristön muutos voi hyvin synnyttää samankaltaisen eteenpäin vievän innostuksen kuin aikanaan aloittaminen - tapahtui se sitten ennen remonttia tai sen jälkeen - nyt taakse jäävässä ympäristössä. Kunhan vain itse kukin osataan toimia oikein.