Yhtä juhlaa

Olen saanut tällä viikolla neljästi täytekakkua. Terveyssuositusten mukaan ehkä liikaa, mutta syy on ollut aina hyvä. Keskiviikkona juhlittiin töissä Anitan viisikymppisiä ja torstaina Jukan.

Perjantai-iltana vietettiin lähisuvun kesken anopin kasikymppisiä. Ei ole vaikea arvata, mistä tyttärensä ovat ikinuoret geeninsä perineet. Juhla-ateriaksi ruisjauhoilla paneroitua lohta, perunoita ja kasvishöystöä.

Lauantaina juhli Suomen Punaisen Ristin paikallinen osasto kuusikymmenvuotisuuttaan. Sain äidin kekkerikaveriksi. Taidetaan molemmat olla tietämättämme seurapiirihaita, kun kummankin tutut veivät ennen virallisen osuuden alkua omille tahoilleen. Mukavasti olivat ristiläiset panneet juhlan kokoon. Ei mitään vakavaa pönötystä muutoin kuin niissä kohden, missä tilaisuuden arvo sen vaati. Juhlapuhujakin, poliitikko ja pankkimies E. Liikanen, hoiti osansa rennosti.

Ennen ja jälkeen juhlan lauantaipäivä kului kotitöissä pihamaalla. Haravoitavaa riittää, kun loppuviikon pari pakkasyötä ja reippaat tuulet ovat saaneet jopa vanhan omenapuun antamaan lehtivuosikertansa kompostoitavaksi.