Sumua

Jossakin vaiheessa aamuyötä havahduin ja totesin, että herätyskellon nuppi ei ole ylhäällä. Sitä klikatessani tajusin, että onkin lauantai ja painoin nupin takaisin.

Esko soitti ja kysyi, herättikö. Ei sentään, oltiin oltu jo hyvä aika hereillä ja aamiainenkin nautittu. Mies oli traktorinkuvausmatkalla ja ehdotti hakevansa pois veturitallin kesänäyttelyyn "Rautateiden puistot ja puutarhat" lainaamansa vanhat ammattilaistyökalut. Esimerkin innostamana lähdin tallille ja keräsin laatikkoon hyvinkääläisten lainaamat kymmenen näyttelypaneelia ja vein museon oman materiaalin paikalleen.

Iltapäivän tullen vein kompostiin kasvilavan kurkunvarret ja pesin astiat. Ilmaiseksi saadut taimet tuottivat enemmän kuin mikään aikaisempi kurkuntaimipolvi tässä lavassa. Kesä oli suosiollinen.

Sumua riittää. Ihailin toissapäivänä, kun Valkeakoskelta vanhaa kolmostietä Hämeenlinnaa kohti ajaessani sumu peitti maiseman Uittamolla vielä puolenpäivän jälkeen. Samalla hoksasin, että auton sumuvalojen käyttöliittymä on sikäli mielenkiintoinen, että takasumuvaloa ei voi käyttää ilman etusumuvaloja. Vaikka itse näkisi riittävästi eteenpäin, olisi mukava varoittaa takanatulijoita. Nähtävästi Vaclav ja Stanislav ovat laittaneet eteenpäinmenon etusijalle.

Tänään iltapäivällä kotipihassa katselin, että usva ei täysin häipynyt pellonkulmalta ennen kuin se alkoi jo nousta toiselta. Jos olisi intoa valokuvata, näillä keleillä voisi saada kivoja otoksia.

Talon kauniimpi asukas on ollut pari päivää flunssassa. Itse en sitä kovasti kaipaisi. Illan tullen ollaan koetettu myrkyttää pöpöjä rommitotilla. Balticia, Itämeren rantakansalaisia kun ollaan. Kuin Alastalon salissa syksyllä ikään, lasiin kuumaa vettä, sokeria ja päälle kohtuudella purjelaivaista väkevää.