Julkisoikeuden tenttikysymyksiä, ikäitsetuntemusta ja renkaanvaihtoa |
Työpäivän päälle nousin Tampereen linja-autoon. Tenttimään julkisoikeuden perusopintojen Johdatus oikeusjärjestykseen -opintojaksoa. Opintojakso on yhteinen ilmeisesti kaikille tai ainakin useimmille Tampereella järjestettäville oikeustieteellisille opinnoille. Luentosarjan aikana isohko sali oli melkein täynnä avoimen yliopiston eri aihealueille suuntautuvia lainlukijoita.
Luentosarjan ohella tentittävänä oli kolme kirjaa määrätyiltä osiltaan: K. Tuorin "Julkisoikeuden pääpiirteet", E. ja K. Hopun "Kauppa- ja varallisuusoikeuden perusteet" sekä K. Wikströmin "Yleiset opit verotuksessa".
Tentti muistutti muodoltaan autokoulun kirjallista koetta, ensiapukurssien teoriakoetta tai tulityökurssin koetta enemmän kuin yhteiskuntatieteellisen koulutusalan tenttiä. Ilmeisesti suuren opiskelijamäärän vuoksi opettajat olivat valinneet muodoksi rastitustehtävän. Esitettiin 20 väittämää, jotka piti arvioida oikeiksi tai vääriksi. 15 arviota pitää olla oikein, jotta pääsee läpi. On monia perusopintojen ensimmäisiä kursseja, joissa tentti on muodollisesti vaativampi. Mutta ilmeisesti tilastotieteelliset seikat puoltavat sitä, että pelkällä veikkaamisella läpi pääsemisen todennäköisyys on tässäkin mallissa vähäinen.
Nopeasti tämänkertainen oli suoritettu, mutta aivan yksinkertaiseksi en sitä sanoisi. Paljon piti tarkkailla termejä tyyliin "aina", "kaikki", "voidaan", "pitää" jne. Eivät ne kompia ole, koska lainlukemisessa pitää olla tarkkana alusta lähtien. Ikävä kyllä en näin jälkikäteen muista väittämiä sanatarkasti, mutta tässä muutama esimerkki, nekin enemmän idean kuin sanatarkkuuden tasolla muisteltuina:
- Kirkollis- ja kunnallisvero ovat progressiivisia.
- Mikäli EU-oikeuden säännös on yksiselitteinen, se voidaan asettaa kansallisen säädöksen edelle lakia tulkittaessa.
- Adoptio on Suomessa yleisimmin käytetty kansainvälisen oikeuden mukaisten sopimusten voimaansaattamisen muoto.
- Oikeuskäytännöllä ei ole merkitystä verotusasioissa, koska verot perustuvat lakiin.
Samassa salissa tentittiin myös muita opintojaksoja ja oppiaineita. Paljon oli väkeä paikalla. Edessäni istuva kuului eri aihepiiriä tenttiviin, joten kehtasin nähdä koepaperinsa, jota hän piti auliisti esillä. Ilmeisesti psykologian tieteenalaan liittyvistä kysymyksistä en ymmärtänyt mitään. Vastauspaperiin kuuluu kirjoittaa joko opiskelija- tai henkilötunnus. Hän oli kirjoittanut jälkimmäisen. Oli syntynyt päivänä, josta voisin vanhasta kalenterista tarkistaa, mitä ylöskirjoittamisen arvoista olen silloin tehnyt. Ehkä istunut jossakin päin tätä samaa rakennusta? Jatkoin ajatustani: silloin olisin pitänyt aika vanhana hanuna sellaista, joka olisi kyennyt omista dokumenteistaan tarkistamaan, mitä oli tehnyt omana synnyinpäivänäni. Miten nopeasti viimeiset 20 vuotta ovat menneetkään verrattuina sitä edeltäviin 20:een!
Kotiin palattua sain kauniilta tytöltä kyydin asemalta kotiin. Iltapuhteena vaihdoin nastarenkaat autoon. Sitten saunaan.
Rengastöissä momenttiräikkä taisi väsähtää, vaikka aina sitä on ohjeiden mukaan käytetty. Toimii vajaaseen 90 newtonmetriin saakka, mutta sitten jähmettyy kiintoavaimeksi. Vanteiden pulttien ohjearvo on 120 Nm. Helppo sinne saakka on käsivaralla kiertää, mutta ei se niin tarkkaa työtä ole. Vaikka onkin peltivanteet, ei niitäkään mielellään ylikiristäisi niinkuin ennen ristikkoavaimen kanssa usein tuli tehtyä. Onneksi lopetti toimintansa vasta kahdessa viimeisessä pultissa. Huoltoaseman paineilmaletkuilla oli kohtuullinen jono. Moni on seurannut säätiedotuksia.
3 kommenttia:
Taisi olla tekijänä vasta pelkkä E. Hoppu siinä painoksessa, jota Töölön kirjaston lukusalissa tankkasin pääsykokeisiin 80-luvun alkupuoliskolla.
Ulkoa kevätaurinko lämmitti, ja pöly tanssi sen säteissä.
Oi niitä aikoja.
Melkoisen vaativa taisi olla pääsykoekirjaksi! Tässä alkeistentissä oli luettavaksi vain kolme ensimmäistä päälukua, mutta aloittelijalle hankalahkoja nekin ilman parin luentoillan aikana saatuja selvennyksiä. Kirjasta taitaa olla menossa jo ainakin yhdestoista painos. Minulla oli saatavuusongelmien vuoksi luettavana Valkeakosken kaupunginkirjaston tarjoama kuudes painos vuodelta 2003, joka oli vanhin tenttikirjana sallittu versio.
Käsitteiden omaksuminen tuntui toki silloin vaativalta, mutta rehellisyyden nimissä mainittakoon, että käsittääkseni silloinen versio oli nykyistä suppeampi.
Pahus kun ei taida olla opusta enää tallella jotta voisi katsoa, mitä kaikkea se oikeastaan sisälsikään.
Lähetä kommentti