Hääpäivä

Hääpäivämme osuu satokaudelle. Tomaatit punastelevat kasvilavassa ja mehuliisa työskentelee ensi yönäkin.

Loppujen lopuksi on yhdentekevää, minkä muotoinen kahden toisiinsa kiintyneiden yksilöiden välinen liitto on. Aivan hyvin voisimme elää avoliitossa - eri sukunimetkin meillä on - mutta historian ystävinä halusimme noudattaa perinteitä.

Uskonnolla, ainakaan kristinuskolla, on pohjimmiltaan varsin vähän tekemistä avioliiton kanssa. Toisin kuin vielä nykyäänkin joskus kuulee väitettävän, Raamattu ei opeta, että yhteiskunnan, seurakunnan tai jonkin muun yhteisön vahvistamaa avioliitto olisi ensisijaisin ja oikeellisin kahden ihmisen välisen yhteiselon muoto. Sen sijaan papit hallinnollisen organisaation edustajina ovat opettaneet niin uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen ajoista saakka. "Papin aamenen" vaatimus on syntynyt maallisista - lähinnä taloudellisista ja poliittisista - lähtökohdista. Yhteisöjen ottaessa yhä suurempaa roolia yksilöiden elämässä alettiin nähdä tarpeellisena jättää yhteiskunnalliselle instituutiolle viimeisen sanan paikka myös parisuhdekysymyksissä.



Hääpäivän kunniaksi käytiin illalla lenkillä ja kotiin palattua hassuteltiin pihakoivujen katveessa. Yhdessä tekeminen, kaikenlaiset arkiset toimet ja yhteiset harrasteet, ovat parisuhteen peruskiviä.